tag:blogger.com,1999:blog-24304173149230806782024-02-20T22:28:13.337+02:00Aulis-sammakon seikkailutKaikkien lasten suosikki, hallusinogeeninen pieni Aulis-sammakko seikkailee tämän blogin teksteissä. Pääsemme mukaan Vietnamin sodan hurjiin taisteluihin, jännittäviin tiedustelutehtäviin ja iltalomien villiin tuoksinaan. Opimme myös Vietnamin sodan tehokkaimman taistelualuksen, sähköpurjeen historiasta ja toiminnasta. Uskallatkos mukaan?Unknownnoreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-2430417314923080678.post-47907925649287786202017-07-27T21:02:00.002+03:002017-07-27T21:02:42.054+03:00#9<div style="margin-bottom: 0cm;">
No niin lapset,
kaikki kuulolle! Aulis-sammakko on täällä taas jatkamassa
tarinaansa. Nytpä ei höpötelläkään turhia, vaan syöksähdetään
suorilla sisään Auliksen jänniin seikkailuihin!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Kerroinko mä jo
siitä Burman molopäästä?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- En mä tiedä,
et kai.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Carnivore vastasi,
koska Bob oli lyöntivuorossa ja Jenkins hakemassa oluita. Bobin
missattua helpohkon keskipussituksen oli Auliksen vuoro asettua
biljardipöydän äärelle, se toi Carnivorelle kaivatun tauon
Auliksen puheripulilta. Aulis oli kotiutunut odottamattomalta
diplomaattikomennukseltaan myöhään yöllä, nyt elettiin seuraavan
päivän iltaa ja Aulis oli vihdoin päässyt viettämään
kaipaamaansa pelihetkeä. Koko päivän Aulis oli viettänyt
ilmavoimien tukikohdassa Bensonin tiimin tentattavana. Oli
ensiarvoisen tärkeää, että käsilaukun uumenista tehdyt havainnot
purettaisiin, kun ne olivat vielä tuoreessa muistissa. Aluksi Aulis
ei ollut voinut ymmärtää, miksi hänet oli pantu kuuntelemaan
kieltä jota hän ei ymmärrä. Tiimi oli kuitenkin ollut hyvin
valmistautunut. He tiesivät mitä keskustelu käsittelisi, heidän
tarvitsisi vain saada tietoonsa tietty joukko yksityiskohtia. He
olivat laatineet joukon avainsanoja, joita natiivipuhuja toisteli
Aulikselle. Aulis yritti parhaansa mukaan muistaa, mitä sanoja oli
kuullut ja millaisten lauseaihioden yhteydessä. Menetelmä oli
aluksi tuntunut kömpelöltä ja alkeelliselta, mutta kun osumia tuli
riittävästi, niiden ristiintarkastelu tuotti tuloksia, joiden
perusteella saattoi vetää tarkkojakin johtopäätöksiä. Lisäksi
heitä oli kohdannut odottamaton onnenpotku. Keskustelun
loppuvaiheilla huoneeseen oli saapunut kolmas henkilö. Tämä ei
puhunut samaa kieltä kuin kaksi ensimmäistä, joten kolmikko oli
käyttänyt yhteisenä kielenä englantia. Tämän keskustelun Aulis
oli kyennyt toistamaan tutkijoille lähes sanasta sanaan. Aulis ei
ollut kokenut Suomen edustuston tehtäväänsä erityisen
mielekkääksi, mutta ilokseen hän saattoi havaita, että se oli
tuottanut tuloksia. Bensonin tiimi vaikutti varsin tyytyväiseltä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Nyt Aulis sitten
pelasi biljardia ja hukutti palvelustoverinsa marinalla. Aiemmin
päivällä Bensonin kanssa oli käyty huolellisesti läpi, mitä
edellisen illan asioista sopi sanoa ja mitä ei. Benson oli arvellut
että se olisi parempi lähestymistapa, kuin yrittää vaatia Aulista
pitämään suunsa kokonaan kiinni. Kerrottavaa olikin riittänyt
koko pelisession ajan, jota nyt oli kulunut jo noin tunti. Bob,
Jenkins ja Carnivore olivat kuunnelleet Auliksen sadattelujen
höystämää vuodatusta kollegiaalisesti nyökytellen ja välillä
toisiinsa vilkuillen. Kukaan heistä ei juuri ollut päässyt ääneen,
kunnes Bob aloitti, osoittaen sanansa Aulikselle.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Aulis kuule. Mä
en nyt ihan ymmärrä, miksi sä olet niin negana tästä kuviosta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Ai sunko
mielestä ei pitäisi?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- No ton
perusteella mitä sä olet kertonut siitä eilisestä keikasta, niin
olihan siinä joo omat suhteellisen paskatkin puolensa, mutta missä
hommassa ei sitten ole? Mieti ihan meidän normi partioreissuja.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aulis keskittyi
seuraavaan lyöntiin eikä vastannut. Se antoi Bobille tilaisuuden
jatkaa. Jenkins ja Carnivore eivät osallistuneet keskusteluun. Aulis
oli aistivinaan, että Bob edusti puhuessaan kaikkia kolmea.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Ne on sulle
rankkoja, et voi väittää muuta. Kun pitää siirtyä nopeasti tai
operoida isoja aseita tai muita laitteita, niin se on sulle
väkisinkin vaikeampaa kuin muille. Me tiedetään mikä sitkeä
sissi sä olet, mutta mieli ei voita materiaa loputtomiin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aulis ei vieläkään
vastannut. Hän oli entistäkin varmempi, että kyseessä ei nyt
ollut mikään Bobin spontaani pohdiskelu, vaan koko kolmikon
pidemmän tuuminnan julkituonti. Bob oli ryhmän miehistä
ylivertaisesti paras asettelemaan sanojaan, siksi hänet oli
epäilemättä asetettu puhemiehen osaan. Carnivore olisi saattanut
vain töksäyttää, että mitäs siinä sisilisko vingut, olisit
iloinen että vihdoin löydät jotain jossa pärjäät. Aulis oli
tavallisesti herkkä pahastumaan, mutta nämä kolme olivat hänen
lähimmät palvelustoverinsa, itse asiassa he olivat hänen ainoat
oikeat ystävänsä koko maailmassa. Ystävien kesken vaikeistakin
asioista piti voida puhua suoraan. Sitten oli Jenkinsin vuoro avata
suunsa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Sä tiedät
Aulis, että mä ottaisin luodin sun puolesta. Mua vaan vähän
pelottaa, että jonain päivänä siihen mennään vääjäämättä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tämä osui
Aulikseen syvälle. Jenkins ei ollut sanonut mitään sellaista, mitä
Aulis itse ei olisi tykönään pohtinut. Kun oltiin Fort Bradfordin
parakeilla, yhden sotilaan heikompi suoriutuminen tarkoitti muille
enemmän hommia. Sotatoimialueella se tarkoitti heille kuolemanvaaran
lisääntymistä. Vaikka Aulis miten olisi halunnut selittää asian
toisin, oli kiistaton tosiasia, että keskittyessään kantamaan
häntä, hänen varusteitaan tai ladatessaan hänen aseensa keskellä
tulitusta hänen ystävänsä asettivat itsensä suurempaan vaaraan,
kuin mikä oli välttämätöntä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aulis oli jo
lopettanut lyöntivuoronsa, mutta Bobilla ei ollut mitään kiirettä
rynnätä pöydälle nähdessään Auliksen pää painuksissa ja
mietteissään. Pysähtynyttä hetkeä ei kestänyt kauan. Aulis
nosti päänsä ja kohdisti katseensa vuoron perään kunkin kolmen
aseveljen silmiin. Sitten hän nyökkäsi merkitsevästi. Se riitti,
mitään sanoja ei tarvittu. Peli-ilta jatkui täysin muiden aiheiden
merkeissä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Puhuin just
velipojan kanssa puhelimessa. Oli päässyt näkemään Rolling
Stonesin livenä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Onnekas mulkku.
Vittu kun ollaan täällä, tais jäädä multa näkemättä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Meinaat että ne
ei enää jatka kauaa?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Maksimissaan
vuoden, Richards on jo huonossa kunnossa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Oletan, että
minut on pyydetty paikalle hyvästä syystä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
James Kelly oli
arvonsa tunteva mies. Yhtä lailla kuin oman arvonsa, hän kuitenkin
ymmärsi myös sen, että prikaatikenraali Manning ei vaivaisi häntä
näin kiireisellä kutsulla, ellei asia olisi kansallisen
turvallisuuden kannalta kriittinen. Kutsu ei myöskään ollut tullut
hänelle yllätyksenä. Oli selvää, että presidentillä oli
täytynyt olla jokin erityinen syy pyytää häneltä tätä
palvelusta. Kelly oli kuulunut presidentin luottomiehiin jo, kun tämä
oli ollut hapuileva nuori Massachusettsin kuvernööri. Viikkoa
aiemmin presidentti oli halunnut tavata Kellyn. Tapaamisessa
presidentti oli vaikuttanut huolestuneelta, vaikka olikin pitänyt
yllä saman poikamaisen huolettomuutensa, jolla oli varmistanut
itselleen 25-55 -vuotiaiden naisten äänet. Presidentti oli
ilmaissut halunsa saada Vietnamiin mies, johon saattoi luottaa
varauksettomasti. Kellyllä oli ollut kolme päivää aikaa järjestää
asiansa ennen lähtöä. Perille päästyään hän oli hädin tuskin
ehtinyt asettua aloilleen, kun oli saanut vastaanottaa hälyttävän
oloisen viestin Manningiltä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Sir, tilanne on
kriittinen, kuten voitte pian havaita. Jack, voitko aloittaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Manning istui
tuolilleen ovaalin muotoisen kokouspöydän äärelle ja huomion
keskiöön nousi nuori kapteeni, joka aloitti esittelemällä itsensä
Jack Fosteriksi. Kävi ilmi, että Foster työskenteli yksikössä
nimeltä National Assembly for Defense Innovations and Development.
Kellyn kasvoilla vilahti hymy. Pitkän kokemuksensa turvin hän tiesi
varmuudella, että instituutin, jolla oli noin läpeensä ankea nimi,
täytyi tehdä jotain saatanan salaista. Sitä se todellakin teki,
NADID vastasi käytännön tasolla USA:n kaikkein varjelluimmista
puolustusteknologian pyrinnöistä. Kelly odotti kärsivällisesti,
että Foster sai sanottua kokousprotokollan vaatimat
tyhjänpäiväisyydet siitä, mikä tilanne oli yhtäältä sodassa,
toisaalta maailmanpolitiikassa, jotta kaikki paikallaolijat
ymmärtäisivät tilanteen vakavuuden ja seuraavien siirtojen
kriittisyyden. Pian Foster pääsi käsiksi itse asiaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Tohtori van
Houten valottaa nyt tiettyjä teknisiä yksityiskohtia.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Theodore van
Houten oli arvokkaasti ikääntynyt akateemisuuden ruumiillistuma.
Kelly tunsi tämän maineelta. Mies oli onnistunut lopulta
saavuttamaan uusien maanmiestensä luottamuksen vuosikymmenien
tinkimättömällä työllä. Van Houten oli värvätty
Yhdysvaltoihin vuonna 1945 suoraan natsi-Saksan kesken jääneestä
sähköpurjeohjelmasta. Ennen puheensa aloitusta hän odotti, että
hänen assistenttinsa ehti jakaa kaikille läsnäolijoille näytteen.
Kelly tutki käsiinsä saamaansa näytettä. Se oli jonkinlaista
monisäikeistä rihmaa, ohutta kuin perkele. Asiayhteys ei ollut
jättänyt suurta erehdyksen vaaraa sen suhteen, mitä rihma oli.
Kelly keskittyi kuuntelemaan van Houtenia, joka oli vihdoin
pääsemässä puheensa alkuun.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Pitelette
käsissänne edistyneintä sähköpurjeliekaa, jonka ihmiskunta on
koskaan kyennyt tuottamaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Arvaanko oikein,
että onnittelut eivät ole nyt paikallaan?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jotkut
läsnäolijoista mulkaisivat Kellyä paheksuvasti, mutta van Houten
vain nyökkäsi ilottomasti.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Asia on juuri
näin. Tämä lieka ei ole minun ryhmäni työn tulosta. Me emme
valitettavasti ole kyennneet likimainkaan näihin parametreihin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Van Houten ja
Manning vaihtoivat nopean katseen, sitten van Houten jatkoi.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Niin, anteeksi.
Lienee hyvä kerrata muutamia sähköpurjeteknologian perusasioita.
Sähköpurje on omimmillaan melko yksinkertainen konsepti, mutta
sielunvihollinen pitää majaansa sen loputtomissa yksityiskohdissa.
Liean tulee olla johtavaa ja ohutta. Lisäksi materiaalin vetolujuus
ja bondautuvuus vaikuttavat suoraan siihen, kuinka tehokkaan purjeen
voimme kullakin annetulla tuotantoteknologialla tuottaa. Niin,
anteeksi, liean monisäikeisyyden vaatimus on varmasti kaikille
ilmiselvä?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ovaalipöydän
ympäriltä katsoivat riittävän monet epätietoiset silmät, jotta
van Houten ymmärsi jatkaa aiheesta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Mikäli purje
koostuisi yksittäisistä langoista, se ei kestäisi
ilmatorjuntatulitusta tai edes lintuparvea. Suurin haastemme onkin
ollut löytää tapoja muodostaa riittävän pitäviä bondeja
yksittäisten lankojen välille. Jos tämä ominaisuus voidaan
yhdistää liekamateriaaliin, joka tarjoaa maksimaalisen vetolujuuden
ja johtavuuden, sekä vielä liudan muita ominaisuuksia, joilla en
teitä ikävystytä, ollaan saavutettu täydellinen purje.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Ja nyt sen on
saavuttanut vihollinen?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Ymmärtänette,
että sanan täydellinen ei pitäisi kuulua tiedemiehen
sanavarastoon, mutta käsissänne oleva lieka on jotain, jota voidaan
pitää aikamme sotateknologian merkittävimpänä kvanttihyppynä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Voitteko
duplikoida sen?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Voimme, mutta
siinä puhutaan kuukausien, ellei vuosien työstä. Mikäli olen
ymmärtänyt kenraali Manningin oikein, sodankäynnin aikajana ei ole
lainkaan näin salliva.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Manning nyökkäsi
synkin ilmein ja vahvisti van Houtenin arvelun.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Siitä hetkestä,
kun vihollinen saa tämän liekateknologian laajaan sotilaskäyttöön,
me häviämme tämän sodan viikoissa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Cooper, et
varmaankaan ole huolissasi vain näistä viidakoista?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kelly ja Manning
tunsivat toisensa vuosien takaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Jim, tiedät
hyvin mitä meillä on pelissä. Tämä tappio olisi vain yksi
nöyryytys, mutta jos ja kun vihollisemme alkaisi jakaa uutta
teknologiaansa ideologisille kumppaneilleen, me olisimme todellisen
dominoefektin äärellä. Arvon läsnäolijat, haluan nyt
jakamattoman huomionne. Sikäli kuin ette ole sitä jo tähän
mennessä ymmärtäneet, on todellinen mahdollisuus, että kommunismi
saattaa voittaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jos mitään, niin
tätä lausuntoa täytyi seurata täydellinen hiljaisuus.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Luutnantti
Margaret Benson säpsähti ajatuksistaan, kun hänen lähin
esimiehensä porhalsi sisään huoneeseen. Majuri Philip Reichel oli
luonteeltaan impulsiivinen ja temperamenttinen. Joskus tuo seikka
saattoi hämärtää hänen vaikuttimiaan, useimmiten se selvensi
niitä. Nytkään Benson ei liiemmin yllättynyt kuulemastaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Maggie, koneesi
lentää pian. Operaatio Coulomb Recon aktivoidaan kohta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kapteeni Jablonski
istui työpöytänsä äärellä ja vilkuili rannekelloaan.
Sotilasmestari Schwartz ei istunut omalla paikallaan. Jablonski oli
lähettänyt Schwartzin pois, koska luutnantti Benson oli puhelimessa
ohjeistanut tekemään näin. Pitkämielinen Jablonski oli päättänyt
toimia pyynnön, tai vaatimuksen, mukaisesti. Se seikka ei kuitenkaan
muuttanut muuksi sitä, että Jablonskilla oli kana kynimättä
Bensonin kanssa. Juuri kun yhteistyö oli näyttänyt alkavan toimia,
nainen oli taas palannut vanhoihin oikkuihinsa ja kaapannut Auliksen
omituiselle retkelle, joka oli hänen kuulemansa mukaan päätynyt
jonkin pikkuvaltion konsulaattikutsuille Da Nangiin. Omilta
esimiehiltään Jablonski ei ollut saanut mitään huomautuksia
asiasta. Se saattoi merkitä vain sitä, että ylemmät tahot maa- ja
ilmavoimissa jatkoivat asioiden junailua keskenään ja Jablonski oli
jätetty pysyvästi, tai vähintäänkin toistaiseksi sivuraiteelle.
Jablonski oli valat vannonut ammattisotilas, joka ymmärsi
komentoketjun merkityksen, eikä kokenut tarvetta kyseenalaistaa
sitä. Se, mitä Jablonskin oli kuitenkin vaikea sulattaa, oli tämän
nimenomaisen kuvion ympärillä oleva salailu. Hän olisi odottanut
esimiehiltään rehdimpää ja suorasukaisempaa otetta asian hoitoon,
vaikka hänelle itselleen ei kaikkia yksityiskohtia olisikaan
uskottu. Lisäksi Jablonski tiesi omat kykynsä sekä sen, missä
määrin niitä arvostettiin myös ylemmillä tahoilla. Senpä vuoksi
hän ei ollut aiemmalla urallaan tottunut tällaiseen kuurupiiloon.
Jablonski oli juuri ties monennenko kerran vilkaisemassa kelloaan,
kun luutnantti Benson kolisteli ovesta sisään. Yleensä päällikön
toimistoon ei tultu kuin torppaan, mutta Bensonia eivät tätä nykyä
tuntuneet sitovan tällaiset seikat, eikä Jablonski viitsinyt enää
tehdä asiasta numeroa. Mukanaan Bensonilla oli Aulis. Ei ihan
normikäytännön mukaista toimintaa tuokaan, mutta tähän Jablonski
oli periaatteessa antanut suostumuksensa. Aulis näytti verrattain
pirteältä, vaikka oli kuulemma edellisenä iltana viettänyt pitkän
peli-illan palvelustoveriensa kanssa. Benson oli sitäkin energisempi
ja aloitti heti puheen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Kapteeni, olen
ilahtunut ja kiitollinen, että otitte minut taas vastaan lyhyellä
varoitusajalla, vaikka teillä epäilemättä on paljon kiireitä
yksikkönne johtamisessa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jablonski arvosti
Bensonin sovinnollista avausta, mutta ei antanut sen vaikuttaa
itseensä pehmentävästi. Hän vastasi Bensonille pelkällä
nyökkäyksellä, pitäen näin tietynlaisen yliotteen itsellään.
Benson jatkoi empimättä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- En ole ehtinyt
puhua kanssanne sen jälkeen, kun olin pakotettu, noh, lainaamaan
kersanttianne vastuullani olevaan tärkeään erityistehtävään.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Enemmän minua
vaivaa se, että ette jostain syystä löytänyt sopivaa hetkeä
puhua minulle ennen sitä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Upseerit
vaihtoivat lyhyen sanattoman katseen. Benson tunsi Jablonskin
psykologisen profiilin, eikä ollut odottanutkaan, että tämä
päästäisi hänet helpolla. Niinpä hän jatkoi sovittelevalla
linjalla.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Tiedän, että
tätä voi olla vaikea uskoa, mutta me todella jouduimme yllätetyiksi
tuossa tilanteessa. Meitä kohtasi onnekas sattuma ja meidän oli
pakko toimia välittömästi tai olla toimimatta lainkaan. Ette tiedä
asian yksityiskohtia, mutta jos tietäisitte, uskon vakaasti että
olisitte toiminut sijassani samoin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jablonski ei
vastannut. Benson saattoi hyvinkin olla oikeassa. Jablonski ymmärsi
hyvin, että toisinaan sotilaan oli kyettävä reagoimaan
tilanteeseen nopeasti. Aina sellaisissa tilanteissa ei voinut
noudattaa ohjesäännön ja komentoketjun kaikkia hienouksia. Mutta
mitäpä Jablonski saattoi asiaan kommentoida? Kun hän todellakaan
ei tiennyt niitä yksityiskohtia. Koko kuvio alkoi muuttua yhä
turhauttavammaksi. Heikompi upseeri olisi voinut kokea sen
nöyryyttäväksi. Benson aisti tilanteen kireyden, mutta oli silti
pakotettu jatkamaan asiansa esittämistä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Kapteeni, joudun
esittämään teille uuden pyynnön.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Minusta tuntuu
että teidän asemanne esittää pyyntöjä on nyt tällä erää
katsottu loppuun.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jablonski
käytännössä niskuroi esimiehiään vastaan, mutta kerrankin hän
vähät välitti asiasta. Benson alkoi vaikuttaa neuvottomalta. Hän
tiesi ajaneensa itsensä vaikeaan umpikujaan. Jablonski arvasi
Bensonin mietteet.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Te voitte
tahtoessanne jyrätä minun ylitseni. Esimiestemme välinen sopimus,
tai mikä pirun lehmänkauppa onkaan, mahdollistaa sen. Mutta sitenkö
te haluatte viedä tätä asiaa eteenpäin? Näinkö te haluatte
toimia toisten Yhdysvaltain asevoimien upseerien kanssa, viedä
heiltä heidän upseerin kunniansa ja arvostuksen miestensä edessä?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Benson mietti
miettimistään, mutta hänen tavallisesti terävät aivonsa
tuntuivat poikkeuksellisen tylsiltä. Jablonski oli oikeassa kaikessa
mitä sanoi. Benson todella voisi jyrätä kapteenin ylitse, mutta
sitä hän ei tahtonut tehdä. Se ratkaisisi lyhyen tähtäyksen
ongelman, mutta pidemmällä aikavälillä se loisi niitä tukun
lisää. Siinä ei voittaisi kukaan muu kuin vihollinen. Vain lyhyen
tuokion kestänyt palaveri uhkasi päätyä täydelliseen
pattitilanteeseen, kun yhtäkkiä Aulis yllättäen avasi suunsa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Tota noin. Jos
sopii niin mulla olisi yksi ajatus.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Upseerit katsoivat
Aulikseen yhtäältä yllättyneinä, toisaalta jonkin verran
toiveikkaan helpottuneina. Mikä tahansa avaus, joka voisi auttaa
takalukon avaamisessa, oli tervetullut. Aulis koki saaneensa luvan
jatkaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Benson sun
tiimissähän on sellainen johtoryhmä tai koordinointiryhmä tai
joku sellainen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
-
Koordinointiryhmää johtaa minun lähin esimieheni. Meitä jäseniä
on tällä hetkellä viisi, vaikka operaation luonteesta johtuen
miehitys elää jonkin verran.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Pitääkö
kaikkien ryhmän jäsenten kuulua ilmavoimiin?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Benson tiesi heti
mihin Aulis pyrki, eikä ollut varma miten siihen tuli suhtautua.
Auliksen kysymys oli retorinen, sillä tämä tiesi
koordinointiryhmässä olevan edustus mm. sotilastiedustelusta.
Jablonski ei muuta tarvinnut.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Erinomainen
ajatus, kersantti! Luutnantti, eikö olekin oivallista, miten
yksinkertaisella tavalla ongelmamme ratkeaa? Heti kun olette
liittänyt minut mukaan koordinointiryhmäänne, yhteistyömme
helpottuu sen kaikilla tasoilla. Kauanko tarvitsette aikaa käytännön
järjestelyihin?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Benson ymmärsi
tilanteen. Jablonski pitäisi ottaa mukaan koordinointiryhmään.
Hänellä ei ollut hajuakaan, kuinka vakuuttaisi esimiehensä
asiasta, mutta sitä pitäisi miettiä myöhemmin. Tämä oli ainoa
järkevä tapa edetä syntyneessä tilanteessa. Lisäksi Bensonin oli
myönnettävä, että Auliksen ajatus oli ylipäätäänkin hyvä.
Jablonskin aivoilla varustettu upseeri oli arvokas lisä mihin
tahansa koordinointiryhmään USA:n asevoimissa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Sanoisin että
kaksi päivää riittää.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jablonski vaikutti
tyytyväiseltä, mutta ei halunnut jäädä piehtaroimaan
voitonriemussa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Ehkä voimme nyt
sitten palata siihen pyyntöön, joka teillä oli esitettävänä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Benson tarvitsi
vielä hetken ajatustensa järjestelyyn, mutta esitti sitten asiansa
tavanomaisella jämäkkyydellään.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Tarvitsisin
kersanttia uusiin erityistehtäviin. Niihin tehtäviin liittyen minun
olisi otettava hänet mukaani nyt välittömästi, jotta hänelle
voidaan antaa tehtävien vaatima koulutus.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aulis säpsähti.
Hän ei erityisesti pitänyt kuulemastaan. Tympeät agenttitehtävät
konsulaatissa olivat tuoreina mielessä. Jos nuo erityistehtävät ja
-koulutus liittyivät sentyyppisiin toimiin, niin hän kyllä
jättäisi eronpyyntönsä armeijasta. Myös Jablonski oli
kiinnostunut kuulemaan lisää.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Millaisesta
koulutuksesta on kyse?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Meidän tulee
antaa hänelle pikakoulutus toimia TX-72 -tyypin sähköpurjealuksen
varapilottina. Tai lähinnä matkustajana.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Auliksen
henkitorveen oli ajautunut jotain joka aiheutti kovan yskänpuuskan.
Jablonski oli sama stoalainen lehmä kuin aina.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
No lapset,
osasittekos tätä odottaa? Auliksesta taitaa tulla ihan oikea
lentäjä! Mutta nyt on kyllä kaikkien teidän pikkupilottien aika
painaa päät tyynyyn ja ottaa kurssi kohti höyhensaarten ilmatilaa.
Kauniita unia!</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2430417314923080678.post-83205242195841570902017-01-06T13:16:00.000+02:002017-01-06T17:18:18.416+02:00#8<div style="margin-bottom: 0cm;">
Heipähei taas
kaikki lapset! Te olettekin kuulemma jo kummastelleet, että mitenkä
siitä Aulis-sammakosta ei ole kuulunut mitään. Te kaikki Auliksen
ystävät varmaan muistatte, että Aulis on vähän erilainen. Mutta
erilaisuudessahan ei lapset ole mitään hävettävää, eikös niin.
Joku meistä on vähän ujo, toisella voi olla hörökorvat ja joku
taas erittää kehollaan voimakkaita hallusinogeenejä. Aulis on
välillä hieman omissa maailmoissaan, tai kenenkä maailmoissa
milloinkin. Joskus päivän, joskus kaksi vuotta. Nyt Aulis on
kuitenkin taas juttutuulella ja kiva tarinamme voi jatkua, kaikki
kuulolle!
</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Risto Tuonenkurki
käveli pitkin käytävää ja näytti kiireiseltä. Kiirettä
hänellä pitikin. Kiire johtui tekemisen paljoudesta sekä siitä,
että Tuonenkurki ei vielä ollut täysin sisäistänyt uuden
toimipaikkansa pohjapiirrosta. Käytävillä haahuiluun hukattu aika
sai hänet ärtyneeksi, pian hän kuitenkin saavutti määränpäänsä.
Tuonenkurki astui sisään toimistohuoneeseen, josta johti ovi
edelleen toiseen toimistoon. Tuo toinen toimisto oli hänen uusi
työhuoneensa, tässä tilassa puolestaan työskenteli hänen
sihteerinsä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Saakeli tätä
viime hetkien häslinkiä. Ovathan asiat varmasti hoidossa?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vedäpä Risto
nyt hetki henkeä. On näitä sumplittu ennenkin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tuonenkurjen
sihteeri Pirkko Vasama ei edes nostanut katsettaan esimiestään
kohden, vaan jatkoi työtään rauhallisin ja määrätietoisin
ottein. Tuonenkurki olisi toivonut sihteeriltään hieman
muodollisempaa puhuttelua, mutta nainen oli häntä itseään jonkin
verran iäkkäämpi, eikä hän ollut tohtinut ottaa asiaa puheeksi.
Pirkko oli sitä paitsi työssään juuri niin pätevä ja kokenut,
kuin mitä hänen välinpitämättömältä vaikuttava vastauksensa
antoi ymmärtää. Tuonenkurki oli katsonut parhaimmaksi sopeutua ja
oli myös pakottanut itsensä sinuttelemaan alaistaan. Salaa
sisällään hän toivoi, että hänen diplomaattiopintojensa
aikainen tapakouluttaja Varpu Mielonen ei saisi koskaan kuulla
asiasta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Onko Duangin tai
Thanhin klaaneilta tullut vahvistusta?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Duangeilta ei
ole vielä pitänytkään tulla ja Thanhit eivät tapaa vahvistaa
ollenkaan. Uskon heidän kuitenkin lähettävän jonkun.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Entä
amerikkalaiset?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sieltä ollaan
tulossa odotettua isommalla porukalla. Normaalia diplomaattikuntaa;
Brees, Jackson, Rivers. Heidän lisäkseen sekalainen seurakunta
tuntemattomia. Siinä joukossa on varmasti turvahenkilöstöä, voi
myös olla että jenkit haluavat syystä tai toisesta näyttäytyä
isolla joukolla.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Liekö mukana
vakoojia?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tosissasiko
kysyt?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Vasama loi
Tuonenkurkeen hieman vinon katseen ja jonkinlaisen hymyn tapaisen.
Tuonenkurki naurahti vastaukseksi, hän ymmärsi piikin. Illan
juhlatilaisuus tulisi kuhisemaan vakoojia kaikilta kuviteltavissa
olevilta tahoilta. Ja varmaan vielä parilta muultakin. Se ei
suinkaan ollut Tuonenkurjen tavoitteena, mutta se olisi hänen
tahtomiensa kutsujen vääjäämätön sivutuote. Tuonenkurki tunsi
jälleen helpotusta siitä, että Pirkolla oli ennestään vankka
kokemus alueella toimimisesta. Pirkko oli työskennellyt Alankomaiden
Hanoin lähetystössä jo ennen sotatoimien eskaloitumista. Pirkko
oli saapunut Kaakkois-Aasiaan miehen perässä, eronnut ja päättänyt
jäädä. Hänellä oli kirjava työkokemus useiden länsimaiden
edustustoista Vietnamissa ja Thaimaassa. Tuonenkurki ymmärsi päivä
päivältä paremmin, miksi Suomen ulkoministeriön kansliapäällikkö
oli vaatinut häntä ottamaan sihteerikseen juuri Pirkko Vasaman,
vaikka Tuonenkurjella oli ollut pitkä ja luottamuksellinen työsuhde
edellisen sihteerinsä kanssa kolmessa aiemmassa asemapaikassa. Vuosi
sitten Tuonenkurki oli saanut yhteydenoton ulkoministeriöstä. Hän
oli tuolloin toiminut Suomen suurlähettiläänä Itävallassa.
Wienin pesti oli ollut jotain, mistä useimmat
diplomaattikoulutukseen hakeutuvat unelmoivat. Tuonenkurki oli
itsekin pitänyt sitä aluksi lottovoittona. Hyväpalkkainen
edustustyö vakaassa, vauraassa länsimaassa. Vähitellen se oli
kuitenkin alkanut tuntua tylsältä. Kun hän sitten oli
vastaanottanut ministeriön viestin, se oli tuntunut vastaukselta
hänen rukouksiinsa. Kyseessä oli matalan profiilin pesti, mutta se
sijaitsi maailmanpolitiikan polttopisteessä. Oli ollut hyvin merkille
pantavaa, että ministeriöstä nimenomaan tiedusteltiin hänen
halukkuuttaan. Tähän tehtävään ei määrättäisi ketään, Da
Nangiin tuli saada motivoitunut toimija. Tuonenkurki oli heti tiennyt
olevansa sellainen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Ajatuksissaan
Tuonenkurki oli ajelehtinut omaan työhuoneeseensa, jonne kuuli
sihteerinsä äänen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Risto! Duangit
vahvistivat juuri, neljä edustajaa tulee.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Hienoa, ketkä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Et sinä niitä
tunne, kirjoitan muistiota paraikaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kiitos, olet
aarre!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Cadillac oli
mustempi kuin tropiikin yö. Sen kromiosat kiilsivät, mutta muuten
auto oli proosallinen ja hillitty. Se oli Yhdysvaltain Da Nangin
konsulaatin peruskalustoa, jatketut luksusmallit oli varattu vain
korkeimpien diplomaattien käyttöön. Sellaiseksi tuskin tunsi
itseään luutnantti Benson. Sellaiseksi ei takuulla tuntenut itseään
Aulis, joka pyyhki otsaltaan hikeä samalla kun vilkuili pysähtyneen
auton ikkunasta rakennusta, johon hän kohta olisi astumassa muka
kutsuttuna vieraana. Smokki tuntui aina vain vieraammalta, hän olisi
maksanut paljon voidaakseen nyt olla omassa tukikohdassaan
pelaamassa biljardia tuttujen palvelustoverien kanssa. Benson oli
ollut vaitonainen ajomatkan ajan, ilmeisesti hän oli halunnut antaa
Aulikselle hetken rauhan omien ajatustensa keskellä. Benson oli
kertonut, että hänen oma sepiteroolinsa kutsuilla olisi
sotilaallinen yhdyshenkilö. Auliksen rooliksi oli merkitty
epämääräisesti neuvonantaja; tarkoitus oli, että isännät
olettaisivat tämän turvamieheksi. Ajatus oli Auliksen mielestä
naurettava.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Sisällä juhlissa
tunnelma oli arvokas ja Aulis tunsi itsensä aina vain eksyneemmäksi.
Hänet oli esitelty useille muille vieraille. Aulis oli parhaansa
mukaan koettanut suoriutua salonkitapojen labyrintissa, mutta tunsi
yhtä kaikki olevansa kuin, no, sammakko coctail-tilaisuudessa. Hänen
onnekseen Benson oli päättänyt pysytellä hänen läheisyydessään,
se loi edes jonkinlaisen puskurin hänen ja tämän
kiiltokuvamaailman väliin. Sitten heidän seuraansa liittyi pitkä,
harteikas ja vaaleatukkainen mies, jonka olemus paljasti, että tällä
oli pitkä kokemus vastaavanlaisista tilaisuuksista. Myöskin oli
helppo arvata, että hän liikkui täällä isännän ominaisuudessa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ah, luutnantti
Benson, otaksun. Suuri ilo tavata. Ja jos sallitte, näytätte
ihastuttavalta tänä iltana.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mr Tuonenkurki,
olette liiankin ystävällinen, ja ilo on kokonaan minun puolellani.
Haluan suuresti kiittää ystävällisestä kutsustanne ja siitä,
että sallitte meidän saapua näinkin runsaslukuisina.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Voi, mitäpä
ystävien kesken kiittelemään. Ymmärsinkö oikein, että teillä
on lentäjätausta?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Se on totta.
Olen lentänyt tehtäviä myös täällä Vietnamissa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis kiinnitti
huomiota siihen, että Benson ei erikseen maininnut mitään
sähköpurjeista. Toki Tuonenkurki saattoi olla asiasta tietoinen,
mutta ilmeisesti sitä ei kannattanut silti ehdoin tahdoin mainostaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Olette varmasti
suuri inspiraation lähde nuorille amerikkalaistytöille. Oma
kotimaani on aina tavannut olla sukupuolten välisen tasa-arvon
eturintamassa. Tiesittehän, että me annoimme ensimmäisenä
Euroopassa naisille äänioikeuden?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitäs muuta te
olette tyrineet?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Auliksen
ensikosketus kepeään coctail-keskusteluun olisi voinut olla pykälän
pehmeämpi, kaksikin. Benson piti ilmeensä kurissa ja loihti
kasvoilleen hymyn, sekä naurahti kepeästi, ikään kuin olisi ollut
kovinkin mielissään seuralaisensa sukkeluudesta. Se puolestaan
vapautti Tuonenkurjen, joka palkitsi Auliksen lohkaisun roimalla
naurunpurkauksella, jota vielä voimisti lyömällä kämmenensä
yhteen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Pidän
tyylistänne! Luutnantti onkin valinnut seuralaisekseen oikean
totuudentorven.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson hymyili
mitä rakastettavimmin, mutta Aulis oli varma, että saattoi kuulla
hampaiden narskunnan. Kunhan nyt ei pilaisi kiillettään.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mutta nyt vasta
hoksaankin, tehän olette se kutsuvieraslistan mysteerimies, jonka
koko nimeäkään emme tiedä. Miksi voin kutsua teitä, herra..?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Aulis vaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tuonenkurki näytti
aina vain haltioituneemmalta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Minä olen
Risto! Sinunlaisiasi kun olisi diplomaattikunnassa enemmän. Suomessa
me emme perusta muodollisuuksista, mutta senhän sinä tietenkin jo
tiedät. Mistä päin Yhdysvaltoja olet kotoisin?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sieltä täältä,
mutta Louisianassa mä kasvoin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Etelän poikia,
olisin voinut arvata. Teikäläisissä on sitä samaa
konstailemattomuutta kuin minun kotikontujeni väessä
Etelä-Pohjanmaalla. Mistä muuten olet saanut suomalaisen nimen?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mä itse asiassa
kuulin asiasta vasta ihan hiljattain.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tiedätkö mitä
se tarkoittaa?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ei hajuakaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sanan ”aulis”
synonyymejä teidän kielessänne ovat esimerkiksi ”willing”,
”devoted” ja ”unselfish”. Se on nimi, joka kuvastaa
kantajansa moraalista ylevyyttä sekä hänen ehdotonta vakaumustaan
olla aina ystäviensä ja oikeaksi kokemiensa asioiden palveluksessa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No sehän olen
just mä, Maggie voi vahvistaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Bensonin hymyn
sulokkuus ei ollut kärsinyt kolhuakaan. Aulis alkoi silti huolestua,
että vastapuolen kokeneet havainnoijat saattaisivat kiinnittää
huomiota Bensonin aina vain paksummaksi pullistuvaan otsasuoneen.
Olisi ehkä Auliksen, Bensonin ja vapaan maailman etu, että
Tuonenkurjesta hankkiuduttaisiin eroon.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Risto kuule, sä
osaat järkätä kemut. Bilispöytää sulla tuskin on, mutta muuten
ihan helvetin jees. Me ei nyt kuitenkaan haluta sitoa sua tässä tän
enempää. Sulla on varmaan aika lailla noita isännän
velvollisuuksia. Ja sitten meillä ton luutnantti Bensonin kanssa on
myös vähän tota diplomaattikähmyilyä. Mutta vitun siistiä
tavata ja tää kutsu oli tosiaan mun tän kauden ykkösjuttu.
Katellaan taas ja loistoiltaa sulle.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Aulis, kiitän
sydämellisistä sanoistasi. Yhdessä asiassa olet kuitenkin
väärässä. Minulla todellakin on poolbiljardipöytä yhdessä
salongeistani. Ehkä vielä kokeilemme myöhemmin tänään.
Oluttakin löytyy, niin suomalaista kuin amerikkalaista.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tuonenkurki ja
Benson hyvästelivät toisensa etiketin mukaisesti, sitten
Tuonenkurki jatkoi matkaansa seuraavien vieraidensa luo ja Aulis ja
Benson jäivät kahden.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Toihan oli ihan
rento jäbä. Kuis mulla meni noin yleisesti?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Pakko myöntää,
että huomattavasti paremmin kuin olin pelännyt. Ymmärtäkää
kuitenkin, että juhlien isäntänä ja hieman eksentrisenä
luonteena Tuonenkurki oli ehkä helpoin harjoittelukohde mitä teille
tänä iltana siunaantuu. Lisäksi hän nähtävästi näki teissä
jonkinlaisen sukulaissielun, luoja paratkoon. Seuraavien kontaktien
kanssa neuvoisin pitäytymään etukäteen harjoitelluissa kuvioissa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Juhlien jatko
osoitti Aulikselle, että Benson oli ollut oikeassa. Sukulaissieluja
oli turha odottaa lisää. Hän tapasi eri tason diplomaatteja
rintamalinjojen molemmin puolin sekä kolmansilta osapuolilta.
Myöskin hänelle esiteltiin paikallisten mahtisukujen edustajia,
jotka olivat luoneet asemansa kivihiilellä tai oopiumilla.
Tapaamiset olivat kepeimmilläänkin nöyryyttäviä, pahimmillaan
traumatisoivia. Häntä katsottiin kuin hän olisi saapunut paikalle
suoraan Roethlisbergerin putkesta. Kukaan ei kuunnellut mitään mitä
hän sanoi, vaan kaikki tekivät parhaansa teeskennelläkseen, että
paikalla ei olisi ollut ensimmäistäkään sammakkoa. Pahimpia
kaikista olivat toiset amerikkalaiset. He saattoivat jopa Auliksen
kuullen pahoitella toisille vieraille USA:n delegaation häpeällistä
tasoa. Benson näki Auliksen ahdingon ja päätti, että juhlien
hymyilyosuus saisi nyt päättyä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti,
tiedän että tämä on ollut teille raskasta. Olette suoriutunut
osastanne sankarillisesti. On kuitenkin aika alkaa valmistautua
varsinaiseen tehtäväämme.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
-Eli?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis tunsi
itsensä niin lakoon lyödyksi, ettei edes jaksanut osoittaa
Bensonille mieltään olennaisesta kysymyksestä. Eli siitä, mikä
oikeastaan oli heidän varsinainen tehtävänsä ja miksi Aulis saisi
kuulla yksityiskohdat vasta nyt. Tuntikaudet oli kyllä käytetty
siihen, että hänelle oli opetettu nimiltä ja ulkonäöltä koko
äskeinen ihmissaasta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Seuratkaa minua.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson johdatti
Auliksen suuren juhlasalin laidalle ja siitä edelleen pieneen
käytävään, jossa ei sillä hetkellä ollut muita. Pian heidän
seuraansa ilmestyi mies, joka ei vaikuttanut amerikkalaiselta. Benson
vaihtoi hänen kanssaan muutaman sanan kielellä, jota Aulis ei
ymmärtänyt. Sitten mies poistui ja Benson kääntyi Auliksen
puoleen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Minulla on aikaa
sanoa tämä vain kerran, joten kuunnelkaa tarkasti. Tasan neljän
minuutin kuluttua kaksi merkittävää henkilöä tapaavat toisensa
keskustellakseen asioista, joilla on sodan lopputuloksen kannalta
ratkaiseva merkitys. Henkilöistä toinen on vihollispuolella, toinen
siihen rinnastettavissa. Tapaaminen tapahtuu huoneessa, joka on tämän
käytävän päässä täältä katsoen oikealla puolella. Meidän
tehtävämme on saada huoneeseen ääntä tallentava laite, se on
minulla käsilaukussani. Teidän tehtävänne on pitää vahtia. Nyt
toimimme seuraavasti. Te pystytte siirtymään huoneen oven
läheisyyteen huomaamattomasti, minä en. Menkää te siis sinne nyt
heti suorinta tietä. Sijoittukaa käytävän päästä lähtevän
portaikon alle. Minä saavun paikalle kiertotietä. Jos kaikki sujuu
hyvin, keskustelemme seuraavan kerran kun tehtävä on jo suoritettu.
Menkää.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tämän sanottuaan
Benson lähti juhlasalin reunaa pitkin valitsemalleen kiertotielle ja
jätti Auliksen yksin toljottamaan. Auliksen ohjeet olivat olleet
yksinkertaiset, mutta silti käsittämättömät. Auliksen tulisi
pitää vahtia, mutta mitä se oikeastaan tarkoitti? Jos jotain
tapahtuisi, mitä Auliksen pitäisi tehdä? Mistään
varoitussignaaleista tai muista varotoimista ei oltu sovittu. Miten
Benson saattoi olla noin leväperäinen?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
135 sekuntia
myöhemmin Aulis kyyhötti väijypaikassaan portaiden alla ja kuuli
vaimean vislauksen. Hän havaitsi Bensonin, joka seisoi seinän
vierustalla noin viiden metrin päässä. Paikasta oli näkösuoja
juhlasalin suuntaan. Aulis siirtyi parilla loikalla Bensonin luo.
Tämä kumartui Auliksen puoleen ja kuiskasi kiireisen oloisesti:</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Nyt on pakko
soveltaa. Tallennuslaite on rikki, teidän tulee toimia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Täh? En mä
ymmärrä tekniikasta mitään.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ei pidäkään.
Hypätkää sisään.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson oli avannut
käsilaukkunsa ja katsoi Aulista hoputtavin silmin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Et sä jumalatua
voi tarkoittaa…</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sisään nyt,
aika loppuu!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vittu näitä
bileitä…</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Sadattelujen
saattelemana Aulis sukelsi Bensonin käsilaukun syövereihin. Laukun
suu sulkeutui hänen yllään, mutta helpotuksekseen hän näki, että
Benson oli jättänyt lukitusmekanismin raolleen siten, että se
salli hengittämisen. Aulis yritti löytää itselleen tilaa ja
asentoa, jossa olla ja toimia. Erinäiset naisen käsilaukun
sisältöön lukeutuvat esineet tekivät hänen hetkellisestä
vankikopistaan kidutuskammion. Aluksi hänet oli lukittu hiusharjan
ja taskupeilin väliin siten, että hän tunsi itsensä maailman
itsetietoisimmaksi fakiiriksi. Siitä kiipelistä selvittyään hän
löysi itsensä lukuisten purkkien ja purnukoiden puristuksesta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kuinka perkeleen
monta tököttiä se lentäjänkin naama tarvitsee!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis potki
vahvoilla raajoillaan itselleen elintilaa. Tilaa syntyikin, mutta
siinä tuoksinassa hän tuli aukaisseeksi yhden purnukoista. Hän ei
tiennyt, oliko voiteen tarkoitus kuoria, kosteuttaa, rentouttaa vai
voimaannuttaa. Auliksen kohdalla se nyt vain tunkeutui joka paikkaan
ja omalla tavallaan sinetöi hänen iltansa ainutkertaisuuden.
Samassa hän tunsi kuinka käsilaukku tömähti kovalle alustalle,
sitten tuli hiljaista. Pari kolme sekuntia myöhemmin hän oli
kuulevinaan oven kolahduksen, mikä oletettavasti tarkoitti Bensonin
poistuneen huoneesta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Hiljaisuutta kesti
28 sekuntia. Sitten ovi kävi taas, se kaiketi tiesi vapaan maailman
vihollisten ilmaantumista. Huoneeseen todella saapui yhtä useampi
henkilö. Huoneessa alkoi keskustelu, jota ei käyty millään
Aulikselle tutulla kielellä. Aulis teki kaikkensa keskittyäkseen.
Hänet oli nujerrettu henkilönä, hänet oli kuohittu sotilaana.
Hänet oli vangittu naisen käsilaukkuun ja hänet oli rasvattu
salvalla, jonka mainoksessa ranskatar sai raisiolaisen perheenäidin
uskomaan, että tämän sisällä asui jumalatar. Ja silti hän
keskittyi. Hän keskittyi kuullakseen, mitä vihollinen sanoi
vieraalla kielellä. Hän teki kaiken sen, mitä GI:n piti.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Automatka USA:n
konsulaatista takaisin tukikohtaan oli hiljainen. Aulis oli päässyt
suihkuun pestäkseen itsestään enimmät niljat. Lähes koko matkan
Aulis oli vain tuijottanut eteensä, eikä Benson ollut halunnut
vaivata häntä. Sitten Aulis aloitti soinnittomalla äänellä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitä sille
nauhurille tapahtui?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Anteeksi?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitä sille
tapahtui? Sille nauhurille, sille tallentimelle, niinkuin sä sanoit.
Mikä sille tuli?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mistä minä
voisin tietää?<br />
- Saanko mä nähdä sen?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Anteeksi?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Älä pyytele
koko ajan anteeksi. Saanko mä nähdä sen tallentimen, sen joka meni
rikki?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitä te nyt
höpsitte?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson yritti
saada ääneensä samaa tenhoa, jolla aiemmin oli onnistunut
vaientamaan Auliksen, mutta epäonnistui pahoin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vitun sopivasti
sattui.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mikä sattui?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Benson kuule, mä
olen ehtinyt laskea tässä yhteen yksi ja kaksi ja vähän muutakin.
Sulta hajoaa käsilaukkuun sopiva laite, ja kas kummaa sulla onkin
käytössäsi käsilaukkuun sopiva maavoimien sotilas. Sulla ei ollut
mitään vitun talleninta. Mä olin sun tallennin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson ei sanonut
mitään, joten Aulis jatkoi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jos homma menisi
puihin ja sieltä löytyisi amerikkalainen nauhuri, niin Amerikalla
olisi seliteltävää. Mutta jos sieltä löytyykin vain yksi
amerikkalainen, niin se amerikkalainen on kusessa. Liippaako yhtään
läheltä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson oli
tuijottanut kivikasvoisena tietä ohjastamansa auton ratin takaa,
mutta virkkoi lopulta:</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Olette päässyt
erityistehtäviin. Miksi luulitte meidän tarvitsevan teitä?
Tarkka-ampujataitojenne vuoksi?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kyllä mä aina
välillä osun.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- En usko, että
edes maavoimien tarkka-ampujakoulun motto kuuluu ”Aina me välillä
osutaan”.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vittu sua
Benson. Vittu sua ja sun kaltaisias!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Mitäs tuumitte
lapset? Eikös ollut kiva kuulla Auliksesta taas? Nyt näyttää
siltä, että Aulis ja Maggie päätyivät vähän möksöttämään
toisilleen, mutta sellaistahan se välillä on, eikö vaan? Kyllä se
kaveruus aina kuitenkin lopulta esiin kaivetaan. Nyt vain odotellaan
uutta tarinaa. Luulen, että sitä ei tarvitse odottaa kovin kauan.
Nyt simmut kiinni kaikki ja unta palloon!</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2430417314923080678.post-86876606580033166742017-01-04T00:40:00.001+02:002017-01-04T01:21:21.529+02:00#7<div style="margin-bottom: 0cm;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
(Julkaistu Facebookissa 30.1.2016) <br />
<br />
Tänään Aulis ja
Maggie lähtevätkin pelastamaan vapaata maailmaa. Se on eri kiva
juttu, koska sehän onkin se kaikista kivoin maailma, vai mitä?
Saavatkohan kommarit vapista? Katsotaanpa.
</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitä nyt?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Auliksen ääni
oli ärtyisä. Yksikkö oli herännyt päivään tavalliseen tapaan
ja nauttinut aamiaisen. Koska tänäänkään ei olisi mitään
erityistä palvelusta, Aulis oli useimpien muiden tapaan palannut
parakeille nauttiakseen vielä tunnin, parin ylimääräisistä
unista. Nyt Bob oli tullut tönimään hänet hereille.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sun tyttöystäväs
on täällä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mikä vitun
tyttöystävä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Se ilmavoimien
luti. Käski hakea sut.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis nousi
punkaltaan hitaasti ja ähkien. Maggien tapaaminen oli Aulikselle
suloista kuin vesi nääntyvälle, mutta Aulis ei pitänyt siitä,
että hänen uniaan häirittiin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Eikö ne
saatanan purjehtijat nuku koskaan?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis kiskoi
laiskasti päälleen lähimpiä löytämiään vaatekappaleita ja
raahusti kohden yleistiloja, missä Bob oli kertonut Bensonin
odottavan. Benson oli ilmetty itsensä. Kaunis, tehokas ja
vaarallinen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Hyvää
aamupäivää, kersantti. Tarkoitukseni oli kysyä, herätinkö,
mutta näkemäni perusteella kysymys olisi tarpeeton. Tarvitsetteko
ehkä ison kupillisen kahvia?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Pusu voisi
auttaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ehkäpä, mutta
vain kahvia on tarjolla.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Haetaan sitten
sitä. Mä kylläkin luulen, että pelihuoneessa on nyt jätkiä
pelaamassa bilistä. Voit sä tietty käskeä ne lähtemään, mutta
se ei pidemmän päälle tee susta kovin suosittua täällä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Taistelijat ovat
pelihetkensä ansainneet, me emme häiritse heitä. Kun olette juonut
kahvinne, me siirrymme autolleni ja ajamme minun tukikohtaani.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Että tosta noin
vaan? Ei mulla ole lupaa poistua tästä tukikohdasta. Ja totta
puhuen mä olen saanut siitä paskaputkesta toistaiseksi tarpeekseni.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Te olette
suorittamassa erikoistehtävää, teitä eivät nyt sido tavanomaiset
rajoitteet.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tietääkö
Jablonski tästä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ilmoitamme
hänelle kun olemme perillä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ei jumalauta,
hulluhan sä olet! Mä syyllistyn sotilaskarkuruuteen!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti,
minulle ja ennen kaikkea esimiehilleni on annettu erittäin laajat
valtuudet tehtävämme läpi viemiseen. Takaan, että teille ei koidu
mitään ikävyyksiä. Enkä veisi teitä tukikohdan ulkopuolelle
mitättömistä syistä. On tapahtunut yllättävä käänne ja
meidän tulee toimia viivytyksittä. Selitän matkalla. Mistä täältä
saa sitä kahvia? Minullekin maistuisi kupillinen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Kahvit juotiin ja
autolle siirryttiin. Ajomatka oli pituudeltaan noin kaksikymmentä
kilometriä, mutta lukuisten tarkastuspisteiden ja muiden
turvatoimien vuoksi siihen menisi aikaa lähes tunti. Ensi alkuun
autossa vallitsi hiljaisuus. Aulis katseli ikkunasta vehreän
sademetsän verhoamia kukkuloita. Toisinaan Aulis mietti, miksi USA
tapasi käydä sotansa vain kauniissa paikoissa. Sellaisissa, jotka
ilman sotaa olivat maanpäällisiä paratiiseja. Eikö joskus voisi
sotia vaikka aavikolla joitain beduiineja vastaan? Pitkään
hiljaisuutta ei kestänyt, vaan Benson alkoi selittää Aulikselle
edessä olevia haasteita.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti,
tunnetteko maan nimeltä Suomi?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Finland? Siis
olen mä ton joskus nimeltä kuullut, mutta siihen melkein jää.
Täällä päin se ei ole, onko se Keski-Amerikassa?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ei, vaan
Euroopassa. Hyvin pohjoisessa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Okei. Kummalla
puolella ne on?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Siinäpä se,
eivät kummallakaan. Se on puolueeton maa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Eikös sellaiset
ole vähän reppanoita?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Se riippuu
asianhaaroista. Teidän arvomaailmanne tuntien saatatte arvostaa
sitä, että toisessa maailmansodassa ne tappoivat yli 300 000
kommunistia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No siinä on
tekemisen meininkiä. Miksi ne ei sitten ole meidän puolella?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Siinä juuri
tulevat kuvaan ne asianhaarat. Liittoutuminen ja liittoutumattomuus
ovat reunavaltioille, varsinkin pienille, melko monimutkainen ulko-
ja sisäpoliittinen soppa. On muuten hieman yllättävää, että
Suomi on teille täysin tuntematon paikka.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Miksi, näytänkö
mä eskimolta?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ette, mutta
nimenne on suomalainen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Häh?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ettekö todella
tiennyt sitä? Miksi teille on annettu sellainen nimi?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No mun vanhemmat
nyt oli mitä oli. Onko se yllätys? Samoissa mehuissa ne ui kuin
mäkin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Keskustelu
taukosi, kun saavuttiin tarkastuspisteelle. Vaikka Benson oli
vakuuttanut, että tukikohdasta poistuminen meni sääntöjen ja
normien mukaan, Aulista silti hieman jännitti, mitä nyt tapahtuisi.
Kun he etenivät jonossa tarkastuspisteen puomille, nuori
alikersantti tuli heidän autonsa luo ja Benson avasi kuljettajan
puolen ikkunan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Aamupäivää,
ma'am. Saisinko nähdä henkilöpaperinne. Kiitän. Ja kaikki näkyisi
olevan kunnossa. Kersantti?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis ei tiennyt
mitä hänen tulisi sanoa tai tehdä. Ei hänen tarvinnutkaan, sillä
Benson otti ohjat.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Alikersantti,
hän on minun seurassani, ette tarvitse hänen papereitaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ma'am,
valitettavasti minun täytyy...</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson oli tällä
välin kaivanut esiin jonkinlaisen henkilökorttia muistuttavan
dokumentin, jota hän nyt näytti alikersantille. Alikersantti katsoi
korttia lyhyen hetken ja viittoi palvelustoveriaan nostamaan puomin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Hyvää matkaa
ja mukavaa päivän jatkoa ma'am, kersantti.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis katseli
kummissaan Bensoniin, joka kiihdytti autoa takaisin matkanopeuteen,
kun oli ensin luovinut ulos tarkastuspisteen puomien ja
betoniporsaiden muodostamasta sokkelosta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Oliko toi joku
vapaudut vankilasta -kortti?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Voi se sitäkin
olla.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis aisti, että
Benson ei jatkaisi omaehtoisesti aiheesta, eikä Aulistakaan oikein
huvittanut alkaa tivata. Kahvista huolimatta hän oli edelleen hieman
aamuäreä. Benson ohjasti autoa puhumattomana, myöskään
Auliksella ei ollut mitään vastaan pientä hiljaista hetkeä. Hän
keskittyi taas maisemien katseluun. He ajoivat juuri pitkin joen
ylittävää siltaa. Joella näkyi perinteisiä kalastus- ja
kuljetusaluksia, jotka olivat todennäköisesti matkalla kaupunkiin
myymään saalistaan ja muita tuotteitaan. Sankka viidakko ulottui
joen rantatörmään asti ja kurottautui myös roikkuvina lehvistöinä
veden ylle. Aulis oli yhä hieman käärmeissään Bensonille siitä,
että tämä oli ilman ennakkovaroitusta kaapannut hänet mukaansa ja
kuljetti häntä nyt ilmavoimien tukikohtaan. Hän ei ollut edes
saanut kunnon selitystä sille, mitä oli tekeillä. Niinpä Aulis
päätti tällä kertaa rikkoa hiljaisuuden.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tänään
pannaan sitten haisemaan, vai?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niin voi sanoa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Paljonko tulee
ruumiita?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ei yhtäkään.
Tänään toimitaan sivistyneesti ja urbaanissa ympäristössä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vähän kuin
James Bond?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jotain sen
suuntaista, mutta toivottavasti pienieleisemmin. Tuossa
tarkastuspisteellä meillä jäi keskustelu puolitiehen. Puhuimme
Suomesta ja siitä että he ovat puolueettomia. Tiedättekö mikä
puolueettomien maiden edustajissa on mielenkiintoista?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- En mä nyt heti
keksi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- He yleensä
luovat kontakteja rintama- ja jakolinjojen molemmin puolin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Okei, mä alan
tajuta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Suomi on nyt
jostain syystä päättänyt avata jonkinlaisen eudustuston Da
Nangiin. Sen status on epäselvä ja tarkoitus vieläkin epäselvempi.
Varsinainen konsulaatti se ei ole, eikä sitä ihan puhdasveriseksi
kaupalliseksi edustustoksikaan voi luonnehtia. Joka tapauksessa sen
tuore ja vasta maahan tullut johtaja vaikuttaa tietojemme mukaan
tarmokkaalta mieheltä, joka aikoo luoda vauhdilla kontakteja
kaikkiin paikallisiin silmäätekeviin. Tänä iltana hän järjestää
suurehkon vastaanoton, jonne on tiedustelutietojen mukaan saapumassa
paikalle myös tärkeähköjä henkilöitä vastapuolen leiristä. On
hyvin harvinaista, että meidän edustajamme pääsevät tapaamaan
heitä tällaisella, sanoisinko suojattomalla maaperällä. Se on
suojaton tietenkin molempiin suuntiin, sitä ei saa unohtaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Siis hetkinen,
munko sinne pippaloihin pitäisi mennä? Ei oikein kuulosta mun
kaltaiselta tilaisuudelta. Katso nyt mun kledjujakin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Teille
järjestetään smokki ennen iltaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Smokki! Hei nyt
tää pelleily riittää. Mun on pitänyt sanoa tää jo jonkin aikaa
mutta tänään illalla mä pelaan omassa tukikohdassani Jenkinsin
kanssa bilistä ja otan pari bisseä sivussa. Tää on sovittu jo
kauan aikaa sitten.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Joudutte
vaihtamaan peli-iltanne ajankohtaa. Tällä on nyt etusija.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Et sä hei voi
mua tosta vain käskeä tällaiseen!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Teknisesti
ottaen kyllä voin. En kuitenkaan haluaisi, että siihen
jouduttaisiin. Soisin yhteistyömme etenevän sovinnossa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tää on ihan
pähkähullua! Mut tollaiseen diplomaattitapahtumaan, mulla on
porttari valtaosaan Da Nangin räkälöistäkin. Eikä tollaisiin
edes ole tapana mennä yksin, eihän mulla edes ole...</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Minä olen
daaminne.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Milloinkas ne
kekkerit on ja mistä mä voin ne rätit hakea?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Olen iloinen
siitä, että löysitte kuin löysittekin työmotivaationne.
Suvaitsen kuitenkin muistuttaa, että olemme siellä nimenomaan
töissä. Joudumme olemaan tarkkaavaisia koko ajan. Huvitteluun
tuskin liikenee aikaan yhtään.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Joo kyllä mä
ton hiffaan. Mutta kai me nyt yksi tango vetäistään?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitenkähän se
voisi toimia?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ai, sä et osaa?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kehnonlaisesti,
mutta se ei ollut päällimmäinen huoleni.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vaan?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mistähän
aloittaisi, vaikka nyt taivutukset.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitä niistä?
Sen kun taivuttaa vaan, vai onko sulla lantiossa jäykkyyttä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Nyt Aulis näki
ensi kertaa Bensonin pokerin pettävän muuten kuin raivokohtaukseen.
Bensonin huulilta purskahti pieni naurun tyrskähdys. Sitten hän
vastasi, suupielet vieläkin nykien.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti, minun
on pakko ihailla teidän maailmoja syleilevää
ennakkoluulottomuuttanne ja ilmeisen päättymätöntä
itseluottamustanne. Joskus on kuitenkin niin, että tosiasiat on vain
pakko ottaa vakavasti.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Häh?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Teidän
henkilötietokortissanne kohtaan ”pituus” on merkitty ”noin
kolme tuumaa”. Silmämääräisesti arvioiden se on kutakuinkin
oikein. Vaikka suonissanne virtaisi tulikuuma tangoajan veri, ja sitä
en tohdi epäillä, niin taivutukset, kuten niin monet muutkin
tangoon kuuluvat tanssiliikkeet eivät vain voi onnistua.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis mulkoili
Bensonia sydänjuuriaan myöten loukattuna.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Eli että Aulis
ain't got what it takes. Tämä selvä, eipä tässä muuta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ette kai te nyt
tuosta pahastunut?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jos neito ei
halua tanssia, niin ei kuule mitenkään väkipakolla. Mutta voisi
kuitenkin pidättäytyä henkilökohtaisuuksista.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tämä automatka
tarjosi koko kavalkadin Bensonin tähän asti piilossa pidettyjä
kehonkielen ilmauksia. Nyt hän vaikutti yllätetyltä ja eksyneeltä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitä te nyt...
eihän se... enhän minä nyt loukata halunnut!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Arvaa Benson
mitä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Taidatte kertoa
vaikken arvaisikaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sä olet
kaksinaamainen ihminen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Miksi te niin
ajattelette?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Muistatkos kun
tuossa ihan hetki sitten juteltiin meidän yksikön pelihuoneessa ja
sovittiin pelisäännöistä? Muistatkos kuinka siellä ihan
alleviivatusti meikäläiseltä kiellettiin kaikki ulkomuotoon
kohdistuva arviointi? Muistatkos siskoseni, muistatkos?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tietenkin. Siis
hetkinen, ette kai te nyt rinnasta sitä tuohon mitä minä äsken
sanoin?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kyllä mä nyt
muru rinnastan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson oli
vieläkin vähän pöllämystynyt, mutta oli jo saanut koottua
ajatuksensa, joten hän saattoi antaa Aulikselle jäsennellyn
vastauksen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti, minä
en millään muotoa halunnut pahoittaa mieltänne. Ymmärrän nyt,
että saatoin ilmaista itseni tahdittomasti, olen sen johdosta
pahoillani. Mutta rinnastuksenne on edelleenkin epäreilu. Minä
kielsin teitä arvioimasta ulkomuotoani, koska, paitsi että se sai
minut tuntemaan oloni epämukavaksi, se myöskään ei kuulunut
käsiteltävään asiaan, eikä liittynyt mitenkään työhömme tai
tehtäväämme. Minäkin sain omalla kommentillani teidät tuntemaan
olonne epämukavaksi ja pyysin sitä jo anteeksi. Erona on kuitenkin
se, että se liittyi keskusteltuun asiaan. Te ehdotitte, ilmeisen
vakavissanne, että me tanssisimme tangoa työtehtävänne aikana.
Minä esitin perustellun kantani osoittaen, että se ei ole
fyysisesti mahdollista.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson oli yhtä
oikeassa kuin hänen perustelunsa oli aukoton. Aulis ymmärsi sen
kyllä. Sitä hän ei kuitenkaan myöntäisi Bensonille ihan vielä.
Ei hän voisi olla Maggielle pitkään vihainen, mutta lopun
automatkaa hän aikoi mököttää.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Sotilasmestari
Schwartz piti vaivihkaa silmällä kapteeni Jablonskia. Schwartz näki
esimiehensä olemuksesta, että tämä haluaisi pian keskustella.
Kauan ei Schwartzin tarvinnut odottaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mark, tiedät
varmaan jo luutnantti Bensonin viimeisimmästä tempauksesta?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No sen mitä
patterin hevosmiehet huutelevat.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Ulkopuolinen
tuskin olisi havainnut Jablonskin stoalaisilla kasvoilla mitään.
Schwartz kuitenkin tunsi päällikkönsä, tämä kihisi kiukusta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vieraan aselajin
upseeri tulee meidän tukikohtaamme ja mitään minulle sanomatta
kaappaa yhden aliupseerini matkaansa. Mitäs luulet, miltä se saa
minut näyttämään?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Schwartz arveli,
että päällikkö ei odottanut kysymykseensä vastausta. Arvio osui
oikeaan. Jablonski oli myös kadottanut juttutuulensa, joten miesten
keskustelu päättyi ennen kuin oikein ehti alkaakaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis katseli
itseään peilistä ja tunsi olonsa melkein yhtä tukalaksi kuin
vääpeli Roethlisbergerin tehtäviä suorittaessaan. Hän näytti
smokissa koomiselta, kuin olisi reväisty suoraan hääkakun päältä.
Edeltävät tunnit oli käytetty intensiiviseen valmistautumiseen.
Benson kollegoineen oli valokuvien avulla opettanut Auliksen
tunnistamaan vastaanotolle osallistuvat keskeiset hahmot. Lisäksi
Benson oli antanut pikakoulutusta tarvittaviin salonkitapoihin, sekä
selostanut miten he aikoivat paikan päällä operoida. Kaikki tuo
lyhyessä ajassa syötetty tieto pyöri ja sekoittui Auliksen päässä
kuin betonimyllyssä. Samassa ovi kävi Bensonin astuessa huoneeseen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kaikki valmista?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis kääntyi
ympäri ja oli murahtamassa vastausta, mutta jäikin vain
tuijottamaan suu puoliavoimena. Bensonin ulkomuoto räjäytti
tajunnan. Hänen iltapukunsa oli väriltään helmen harmaa ja sen
leikkaukset olisivat saattaneet olla laittomat joissain USA:n
osavaltioissa. Kaikki se, mitä oli tähän asti pitänyt arvailla
asepuvun alta, oli nyt tarjolla. Hyvällä maulla mutta häpeilemättä.
Ompelija oli osannut työnsä. Kun Aulis ei viiteen sekuntiin ollut
antanut vastausta kysymykseen, Benson esitti toisen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No, miltä
näytän?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Auliksen puhekyky
ei osoittanut palautumisen merkkejä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti, nyt
te annatte daaminne epäillä, että tämä ei kelpaa
kavaljeerilleen. Se on kovin tahditonta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ööö.. än..
gaa..</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No voi taivaan
vallat. Tehän olette menettänyt täysin toimintakykynne!
Toivottavasti saatte sen pian takaisin, auto on valmiina viiden
minuutin päästä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson kääntyi
lähteäkseen tekemään omia viime hetken valmisteluitaan, kun Aulis
vihdoin onnistui puristamaan suustaan sanan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kelpaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sepä mukavaa.
Näemme autolla pian.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
”Kelpaa”.
Siinä kaikki mitä Aulis-parka oli saanut suustaan ulos. Niin
uskomatonta kuin se olikin, Bensonin juhlalook oli lyönyt kaiken
nähneen Auliksen täysin turraksi. Hieman häpeissään hän
tarkasti kenkiensä kärkiä, sylkäisi sitten taskuliinaansa ja
poisti oikeanpuoleisen kengän kärjestä juuri ja juuri havaittavan
tahran.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jaa-a, mitähän
kaikkea jännää siellä Suomen edustuston juhlissa tapahtuu? Ja
mitähän kapteeni Jablonski aikoo tehdä Bensonin metkujen suhteen?
Eipä tässä auta muu kuin odottaa kärsivällisesti ensi kertaa.
Kauniita unia.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2430417314923080678.post-25293937056745014092017-01-04T00:39:00.001+02:002017-01-04T01:07:50.506+02:00#6<div style="margin-bottom: 0cm;">
(Julkaistu Facebookissa 10.1.2016) <br />
<br />
Mitä luulette
lapset, mistähän Aulis ja Maggie mahtoivat jutella? Jokohan me
saisimme tietää siitä jotain? Kuulolle vain kaikki niin tarina voi
alkaa.
</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Kapteeni Jablonski
istui työpöytänsä ääressä ja kaatoi lasiin ruskeata juomaa.
Jablonski käytti alkoholia tuskin nimeksi, mutta oli hänelläkin
oma toimistopullonsa. ”Eihän sitä muutoin kehtaisi myöntää
olevansa US Army officer”, oli hänellä tapana vitsailla. Vähän
kun joi, oli varaa valikoida. Siinä missä hänen upseerikollegansa
tapasivat suosia kotimaan huokeita bourboneita, Jablonski joi vain
Ranskasta tuotettua laadukasta calvadosta. Tämän pullon hän oli
saanut lahjaksi ranskalaiselta sotilasattasealta, jolle oli
sattumoisin tullut maininneeksi mieltymyksestään. Pullo oli ollut
hänellä jo lähes vuoden, eikä se ollut ehtinyt kuin vasta noin
puoliväliin. Juodustakin puolikkaasta oli tarjottu kollegoille
jokunen näkäräinen. Nyt vaikutti siltä, että toinen puolikas ei
riittäisi yhtä pitkäksi aikaa, sillä Jablonski kaatoi itselleen
tavallista paksumman siivun, joka oli sitä paitsi jo iltapäivän
toinen. Kello oli noin kaksi. Sotilasmestari Schwartz ei ollut
työpöytänsä ääressä, Jablonski oli halunnut olla hetken yksin
ja oli määrännyt Schwartzin pitämään loppupäivän vapaata.
Schwartz ei ollut erityisesti ilahtunut vapaasta. Komppanian vääpelin
velvollisuudet eivät kadonneet eivätkä vähentyneet sillä, että
vääpelille annettiin vapaata. Tänään tekemättä jäävät työt
pitäisi lopulta kuitenkin tehdä, ja Schwartz tiesi joutuvansa
tekemään ne kutakuinkin yksin, vaikka Jablonski olikin luvannut
sälyttää kiireisimpiä töitä muiden alaistensa tehtäviksi.
Schwartz ei kuitenkaan olisi voinut edes kuvitella pullikoivansa
käskyjä vastaan, eikä hänen tapoihinsa myöskään kuulunut
osoittaa mieltään. Lisäksi hän tiesi, että päällikkö teki
enemmän ja stressaavampaa työtä kuin hän, ja ymmärsi näin
Jablonskin ajoittaisen tarpeen saada olla omissa oloissaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Koko iltapäivää
Jablonski ei viettäisi yksin. Hän odotti henkilöä, jonka oli
määrännyt saapuvaksi luokseen heti kun edeltäviltä
velvoitteiltaan joutaisi. Henkilö oli tietenkin Aulis. Oli
mahdotonta tietää tai edes arvata, kuinka kauan Auliksella ja
Bensonilla menisi ensimmäisessä tapaamisessaan, joten Jablonski ei
voinut muuta kuin istua ja odottaa. Hän maistoi pienen siemauksen
calvadosta ja vaipui taas mietteisiinsä. Syy yksinäisyyden
kaipuuseen oli sama, joka oli myös saanut hänet kaivamaan pullon
esiin arkistokaapin toiseksi ylimmästä vetolaatikosta. Hän tunsi
syyllisyyttä. Moni muu ei olisi tuntenut samassa tilanteessa,
Jablonski uskoi itse asiassa olevansa marginaalisessa vähemmistössä
siinä suhteessa. Hän arveli, että selitys tähän kaiketi piili
hänen puolalaiskatolilaisessa kasvatuksessaan. Katolisuus ei
opettanut ihmistä tekemään oikein, mutta se opetti tämän
tuntemaan syyllisyyttä kaikesta. Jablonskia vaivasi se, että hän
oli käskenyt Auliksen saapua luokseen. Tai oikeammin häntä
vaivasivat ne vaikuttimet, jotka olivat saaneet hänet tekemään
niin. Jablonskin ja Bensonin välillä oli alkanut peli. Jablonski
oli ottanut selvän voiton ensimmäisessä erässä. Benson oli
kuitenkin valmistautunut seuraavaan erään huolella ja aloittanut
sen vahvasti. Nainen oli selvästi ottanut onkeensa kolmen päivän
takaisista tapahtumista. Hänen oli onnistunut välttää virheiden
toistaminen, jonka lisäksi hän oli käynyt omaan hyökkäykseensä.
Benson oli toiminut taitavasti, kun oli hyviin syihin vedoten
onnistunut sumplimaan tapaamisensa Auliksen kanssa siten, että
Jablonski ei olisi paikalla. Jablonski olisi tietenkin voinut vaatia
paikallaoloaan, mutta hänen vaistonsa oli sanonut, että sellaisesta
vaatimuksesta juuri nyt olisi voinut olla enemmän haittaa kuin
hyötyä. Oli sitäpaitsi päivän selvää, että pidemmän päälle
komppanian päällikön aika ei riittäisi näihin palavereihin
osallistumiseen. Jablonski olisi kuitenkin toivonut voivansa olla
mukana edes keskustelujen alkuvaiheessa. Koska ei voinut, oli hän
päättänyt turvautua toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Kun Benson
oli aamupäivällä poistunut hänen työhuoneestaan, Jablonski oli
heti välittänyt puhelimitse käskyn Aulikselle. Käskyyn oli
tietenkin sisältynyt kielto mainita asiasta Bensonille. Tämä
painoi Jablonskin mieltä. Kuvatun kaltaiset valtapelit olivat
armeijassa tavallisia, mutta Jablonski oli toivonut voivansa
pysytellä sellaisten yläpuolella. Toisen upseerin selän takana
toimiminen, erityisesti sotatoimialueella, iljetti Jablonskia. Ehkä
se oli luonteen heikkoutta, sille hän ei mahtanut mitään.
Calvados-lasi tyhjeni kulauksella ja täyttyi heti uudelleen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Aurinkoista
tietä eeteenpäin...</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis loikki
hyväntuulisena kohti komppanian komentopaikkaa, missä päällikkö
odotti häneltä raporttia Bensonin kanssa käydyistä
keskusteluista. Noiden keskustelujen alkuvaiheessa Aulis oli
hämmästellyt suuresti sitä muutosta, joka Bensonissa oli
tapahtunut muutamassa päivässä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Oli sille
mahdettu kotona huutaa aika tavalla. Tuntui ihan ettei se edes ole
mun Maggieni.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Se Maggie
tarkoitti taivaalla kirkuvaa ajattaraa, joka tappoi kommareita ja
mottasi kun vitutti. Toisaalta Aulis oli saanut huomata, että
uudessakin Maggiessa oli puolensa. Sen kanssa saattoi jutella useita
kokonaisia lauseita, eikä meininki ollut kaiken aikaa kuin
kranaattikeskityksessä. Ja jos ikävä vanhaa Maggieta kohtaan
kävisi ylikäymättömäksi, niin sen esiin taikominen tuskin olisi
konsti jos mikään. Auliksella oli myötäsyntyinen taito kaivaa
esiin naisten kiukkugeeni. Ja miesten myös.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis saapui
perille komentopaikalle ja loikki saamiensa ohjeiden mukaisesti
suoraan päälikön työhuoneen ovesta sisään. Sisälle päästyään
hän teki ilmoituksen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Herra kapteeni,
kersantti Aulis käskystä paikalla.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niinpä näkyy.
Peremmälle ja istumaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis loikkasi
Jablonskin työpöydän reunalle ja asettui siihen. Jo kauan sitten
tämä oli todettu toimivimmaksi tavaksi. Ei ollut järkeä istuttaa
Aulista tuolille, josta pöydän toisella puolella istuva Jablonski
tuskin edes näki häntä. Aulis huomasi Jablonskin olemuksessa
jotain tavallisesta poikkeavaa. Sitten hän huomasi pöydällä
pullon ja kaksi lasia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Saakos
kersantille olla pikku tärsky?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Joo, kiitti
vaan. Konuako se on?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Calvadosta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jaa. Onko se
sitä mikä tehdään omenoista? No hyvää tää ainakin on, enpä
ollut vissiin ennen maistanut. Oho, sullahan kapu jo pullon pohja
paistaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Auliksen tapa
puhutella ei vaivannut Jablonskia, ei ollut vaivannut enää pitkään
aikaan. Hän huomautti siitä vain, jos läsnä oli vieraita
upseereita. Erityisesti silloin kun he olivat kahden, tai kun
paikalla oli heidän lisäkseen vain Schwartz, Jablonski ei edes
noteerannut asiaa. Ja mikäli mahdollista, oli hän nyt vielä
entistäkin välinpitämättömämpi, kun oli tullut rakentaneeksi
seitinohuen iltapäiväkännin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitäs olette
kersantti mieltä saamastanne käskystä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sori, nyt mä
putosin. Mistä käskystä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Käskystä
saapua tänne ja raportoida minulle luutnantti Bensonin kanssa
käymistänne keskusteluista.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ahaa. Mä
taidankin hei tietää missä mennään. Mä melkein arvasin. Sä kun
oot näitä vanhan liiton West Pointin kunnian miehiä, niin sulla
taitaa vähän omatunto kolistella tän kuvion takia. Jos multa
kysytään, ja just kysyttiin, niin ihan turhaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tunnutte
varmalta asiastanne. Teitä siis ei häiritse se, että jaatte
minulle tietoa keskusteluista, joita olette käynyt
luottamuksellisesti luutnantin kanssa. Johon, korjatkaa toki jos olen
erehtynyt, taidatte olla myös hieman kiintynyt.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tietty kun sen
tuolla tavalla ilmaisee, niin vähän se juilii, en kiellä. Maggie
on mun ykköstyttöni ja en mä halua sille murhetta tuottaa. Mutta
otetaanpa homma toisin päin. Okei, me tässä vähän vedätetään
sitä, mutta arvaa vaan vedättääkö se meitä. Ihan salettiin.
Sehän tän homman on orke.., orkre.. mikä se hei kapu on se hieno
sana mitä sä käytät, se mikä tarkoittaa niinku järkkäämistä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Orkestroinut.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niin just. Sehän
tässä on kuskin pukilla. Sehän tässä vie ja me vikistään. Se
tarvii mua niihin sen hämyjuttuihin. Mun pitäis kuulemma pelastaa
vapaa maailma. Ja se kertoo meille just sen verran kuin sen on ihan
pakko, muuten me saadaan herkkusienikohtelu.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitä se mahtaa
tarkoittaa?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Pidetään
pimeässä ja syötetään paskaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tuo pitääkin
muistaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ja sitten tässä
tulee se lojaaliuskysymys. Kyllä sotilaan pitää mun mielestä olla
lojaali. Maggie on terhakka tyttö ja vissiin kova lentäjä, mutta
sä oot päällikkö. Näin se mun kirjoissa menee. Ja jos sulla
vieläkin omatunto suputtelee, niin arvaapa mitä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kertokaa ennen
kuin pakahdun.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mä en itse
asiassa koe olevani tässä mulkku mihinkään suuntaan. Kaikki saa
sen mitä tulivat hakemaan. Mä jeesaan Maggieta niissä sen
ninjajutuissa sen mitä osaan. Ja vapaata maailmaa siinä sivussa.
Mutta sulla on mun mielestä oikeus tietää missä mennään, näin
mä tän näen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti, älkää
nyt pahastuko, mutta minä olen joskus pitänyt teitä hieman
yksinkertaisena miehenä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No et ole ainoa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Nyt huomaankin,
että sen sijaan että olisitte yksinkertainen, teillä itse asiassa
on taito tehdä asioista yksinkertaisia. Se on kadehdittava taito.
Sitä ei opeteta West Pointissa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis oli muikeana
päälliköltä saamansa tunnustuksen johdosta, sellaisia ei tullut
usein. Hänen oli myös pakko ihailla päällikön
artikulointitaitoja. Jablonski oli oman mitta-asteikkonsa mukaan
änkyräkännissä, mutta hänen puheensa oli yhtä huoliteltua ja
täsmällistä kuin aina. Todellinen West Pointin herrasmies. Ja
mikäli Aulis saisi veikata, niin hän arvaisi, että vaikka
Jablonskin veressä olisi promilleja yli kahden, niin
älykkyystestissä hän päätyisi vieläkin heittämällä Gaussin
käyrän itärinteelle. Samanaikaisesti Jablonski tihrusti pulloa
todeten, että sieltä saisi vielä yhdet tuhdit napsut kumpaankin
lasiin. Kaadettuaan pullon tyhjäksi hän katsoi, että small
talkista olisi aika siirtyä varsinaisiin keskusteluihin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No mitenkäs
teillä nyt sitten lähti luutnantin kanssa sujumaan?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No meillähän
on Maggien kanssa sellainen sielujen sympatia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonski ei ollut
täysin vakuuttunut sielunkumppanuuden kaksisuuntaisesta luonteesta,
mutta Aulis ja Benson olivat ilmeisesti saaneet yhteistyön
rullaamaan, mikä oli pääasia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Maggieksikö te
häntä yhä kutsutte?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ihan vaan tässä
poikien kesken. Luutnantin kanssa me sovittiin toisenlainen
järjestely. Win some, lose some, eiks je? Ei kaikkea voi vaatia,
pitää osata luopua myös.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mistä
keskustelitte? Kävivätkö luutnantin suunnitelmat selviksi?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niin ei voi
sanoa. Kyllä niitä lopussa vähän sivuttiin, mutta niinkuin se
sanoi silloin ekalla käynnillä, niin aluksi ne, siis Maggie ja sen
pomot, halusivat vaan tentata mua. Musta ei vissiin ole ihan niin
paljon dataa tarjolla kuin keskivertokansalaisesta. Ilmeisesti ne
haluaa huolella screenata mut, etten mä ole mikään kommun-, anark-
tai muu isti. Ihan siitä aloitettiin, että miten mun perhe oli
päätynyt jenkkeihin, sitten vähän lapsuusjuttuja. Niin ja siitä
se oli kiinnostunut, että miksi mä olin värväytynyt armeijaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitä muuten
vastasitte?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonskin oli
itsensäkin tehnyt mieli tiedustella asiaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Noo, mähän
vietin mun poikavuodet pääosin Louisianan rämeillä. Siellä päin
klopeilla oli tavallisesti kaksi unelmaa. Joko päästä käyttämään
hattarakonetta tai päästä tappamaan kommareita. Mä kun olin,
paree uskoa, meidän lauman välkyimmästä päästä, niin mä otin
siihen sellaisen systemaattisen lähestymistavan. Eli että jos
molempia haluaisi kokeilla, niin nää tappohommat pitää kyllä
hoitaa ensin. Hattarakonetta voi operoida vanhallakin iällä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Montako olette
tappanut?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No sähän kapu
tiedät, että mulla on vähän näitä fyysisiä rajoitteita, mitä
tulee jalkaväen perusaseiden käsittelyyn. Sitten kun vinosilmät
vielä usein roiskivat puskista. Kyllä mä aina olen parhaani mukaan
losotellut sinne suuliekkien suuntaan. Kai se näillä
palvelusvuorokausilla on jo tilastollisesti selvää, että on siellä
jonkun täytynyt siipeensä ottaa. Mutta en mä näitä sotahommia
sillä tavalla näe. En mä välitä veistellä kirjanpitoa kiväärin
tukkiin, niin kuin jotkut tekee. Mä näen tän enemmän sellaisena
ylläpitotyönä. Ei meidän homma ole niitä vähentää, vaan estää
niiden leviäminen. Paska hommahan se on, mutta jonkun se pitää
tehdä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niinpä. Mitäs
sitten kun sodat on sodittu?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Toi on muuten
kapu jännä juttu. Kaikkihan täällä tiedostaa sen, että koskaan
ei voi tietää, milloin se luoti napsahtaa omaan päähän. Siksi
täällä kuulee paljon sitä, että on tyhmää tehdä suunnitelmia.
Toi on niin urpo tapa ajatella. Jos sulla on valmiit suunnitelmat ja
sulla losahtaa luoti päähän, niin vituttaako sua että tuli tehtyä
turhat suunnitelmat? No ei tietenkään vituta, sulta vaan sammuu
valot eikä sua vituta enää yhtään mikään. Mutta sitten jos sä
selviät hengissä, eikä sulla ole mitään suunnitelmia, niin se
saattakin jo vituttaa. Okei, tää vuodatus olisi toiminut paremmin,
jos mä voisin nyt kertoa että mulla on suunnitelmia, mutta ei mulla
oikein ole. En mä ole vaan keksinyt mitään. Siksi mä olen täällä
jo kolmannella keikalla.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Hattaraunelma
jäi poikavuosiin?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niinkin voi
sanoa. Mä myös kokeilin sitä kloppina yhden kesän. Ylimainostettu
juttu. Kerran mä tipuin sinne sammioon.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Moni pikkupoika
voisi pitää tuota unelmien täyttymyksenä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niin voisi juu.
Mutta vittumaista ja tahmeaa töhkää se oli. Ja meni joka paikkaan.
Parasta oli se, kun pomo päätti kaikesta huolimatta että se erä
myydään. Siis se missä mä olin lillunut. Niistä tuli sen tivolin
viistoimmat bileet. Kansalliskaarti tarvittiin paikalle.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonski huomasi
nauravansa jo toisen kerran saman päivän aikana. Osittain tämän
saattoi sälyttää calvadoksen syyksi, mutta kyse oli muustakin.
Jablonski oli alkanut huomata, että silloin kun Aulis ei aiheuttanut
rettelöitä, tämä oli itse asiassa varsin hauskaa seuraa.
Upseerit, aliupseerit ja miehistö tapasivat viettää vapaa-aikansa
omissa porukoissaan. Se saattoi vaikuttaa ulkopuolisen silmään
jäykältä ja joustamattomalta käytännöltä, mutta sille oli
perusteensa, jotka myös Jablonski ehdoitta allekirjoitti. Niin oli
aina ollut ja niin oli hyvä. Mutta kerrankos sitä. Jablonskia
melkeinpä harmitti, että juotava oli loppunut, se tosin saattoi
olla myös pelastus.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti, niin
rattoisa rupatteluhetki kuin tämä on ollutkin, niin ehkä hyppäämme
nyt suoraan tärkeimpiin asioihin. Elämäntarinanne olisi
epäilemättä kiehtovaa kuultavaa, mutta mitenkäs se Bensonin
suunnittelema missio, jolla pelastetaan vapaa maailma?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No joo. Niinkuin
mä jo alussa totesin, niin aika nihkeästi se niistä asioista
jutteli, mutta vähän kuitenkin. Tää tuntuisi olevan jonkinlainen
tiedustelutehtävä. Mä en oikein ole varma, meinaako se sellaista
tiedustelua, jossa tiputetaan laskuvarjolla jonnekin hevon kuuseen,
vai enempi sellaista Bond-meininkiä. Voi olla molempia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Miksi hän
haluaa siihen teidät?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Yritin kysyä,
mutta se vältteli kysymystä. Selitteli jotain ympäripyöreitä,
kuinka mun henkilöprofiili on havaittu sopivaksi sun muuta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Oliko puhetta
siitä, mihin tehtävä liittyy?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sitäkin se
vältteli, mutta... Mä en nyt tiedä miten sen sanoisi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Rohkeasti vain.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mulla ei kapu
toi polla leikkaa ihan yhtä vinhaan kuin sulla tai Bensonilla, mutta
en mäkään täysi uuvatti ole. Mäkin huomaan asioita.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Olen alkanut
ymmärtää sen, jatkakaa vain.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Joistain Maggien
puolihuolimattomista sivulauseista mä olin saavinani sen kuvan, että
tää juttu liittyisi jotenkin niihin purjeisiin. Ja tarkemmin sanoen
niihin... no mikä se on se niiden ammattitermi niille naruille mitä
niistä sojottaa?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Lieka.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Just. Niihin se
liittyy. Tai niin mä luulen. Miten se niihin liittyy, siitä mulla
ei ole harmainta hajua.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonski oli
hetken vaiti ja mietti. Auliksen tiedot olivat niukkuudestaan
huolimatta mielenkiintoisia. Hän päätti, että heti pään
selvittyä hän alkaisi ottaa niin paljon selvää
sähköpurjeteknologiasta kuin pystyi. Eritoten lieoista.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti, te
ette ainoastaan huomaa asioita. Teillä on taito huomata asioita
tavalla, jota vastapuolen on vaikea havaita, saati ennakoida. Te
olette vaarallinen mies.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sitä ne sanoo.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ketkä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No ei kai
kukaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ehkä niiden
pitäisi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tota mäkin olen
aina sanonut.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Luutnantti Benson
laski viskilasin majoitustilansa pöydälle ja valmistautui käymään
yöpuulle. Seuraavasta päivästä oli tuleva mielenkiintoinen.
Alkuperäiseen suunnitelmaan oli tullut muutos. Bensonin esimiehet
olivat aluksi olleet vastahakoisia poikkeamaan suunnitellusta.
Auliksen taustatietojen selvitys ja varmentaminen olivat vielä
pahasti kesken. Bensonin oli kuitenkin onnistunut taivuttaa heidät
vakuutettuaan, että sattuman oikusta eteen tullut tilaisuus olisi
liian arvokas hukattavaksi epäröinnillä. Hän oli myös kertonut
olevansa vakuuttunut siitä, että Aulis ei olisi turvallisuusriski.
Ainakaan siis henkilötaustansa vuoksi. Yltiöpäisen ja
arvaamattoman luonteensa vuoksi voisi ollakin, mutta se riski oli
tiedostettu jo kun tehtävää oli alettu suunnitella. Aulis pääsisi
tositoimiin nopeammin kuin oli arvannutkaan. Benson makasi hetken
aikaa vuoteessa silmät puoliavoinna ja mietti, saisiko kunnolla
unta. Yömyssy oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja uni tuli melkein
heti.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Haluattekos te
lapsoset päästä joskus hattarakonetta käyttämään? Aika
velikulta se Aulis on kyllä aina ollut. Ja kohta alkaakin tapahtua
tosi jänniä juttuja, maltattekos odottaa? Kauniita unia.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2430417314923080678.post-22778079180048787152017-01-04T00:38:00.003+02:002017-01-04T01:07:31.006+02:00#5<div style="margin-bottom: 0cm;">
(Julkaistu Facebookissa 6.1.2016) <br />
<br />
Auliksen ja
Maggien ensikohtaaminen olikin tulta ja tappuraa, vai mitä lapset?
Mitenköhän sujuu jatkossa, ja mitähän ne Maggien salaperäiset
asiat oikein ovat? Katsotaanpa.
</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Toisin kuin
kapteeni Jablonski oli olettanut, luutnantti Benson ei ollut palannut
heti seuraavana päivänä, eikä vielä sitäkään seuraavana.
Toisen päivän iltapäivän kääntyessä lopuilleen Jablonski oli
kuitenkin saanut puhelun. Puhelimessa Benson oli tiedustellut
kohteliain sanankääntein, olisiko mahdollista tavata uudelleen
lähiaikoina, kenties jo seuraavana päivänä. Tällä kertaa
tapaamista ei siis oltaisi sopimassa ylempien tahojen kautta.
Jablonskilla ei ollut ollut mitään sitä vastaan, että Benson
saapuisi jo seuraavana päivänä ja oli toivottanut tämän
tervetulleeksi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Nyt Benson sitten
istui uudemman kerran Jablonskin toimiston vierastuolilla. Jälleen
Jablonski oli poistunut hakemaan virvokkeita. Tällä kertaa Benson
oli toivonut saavansa kupin teetä. Jablonski muisteli, että yksikön
toimistoaliupseereista yksi taisi olla teen juojia ja tältä kenties
liikenisi tarveaineet kupilliseen. Vieraalleen hän ei tietenkään
vihjannut, että tämän toiveesta olisi ylimääräistä vaivaa.
Odotellessaan Benson vilkaisi vaivihkaa sotilasmestari Schwartzia ja
mietti, tulisiko hänen sanoa jotain rupatellakseen. Hän ei
kuitenkaan keksinyt mitään sanottavaa, joten päätyi pysymään
vaiti. Samassa Jablonski saapui juomien kanssa, teekin oli
järjestynyt. Upseerit lisäsivät juomiinsa niiden vaatimat
lisukkeet ja ottivat ensi hörpyt. Sitten Benson päätti aloittaa
puheen. Olisi ollut hänen mielestään teennäistä höpistä alkuun
säästä tai sodan edistymisestä, lisäksi hän myös oletti
Jablonskin arvostavan sitä, että asiaan käytäisiin kursailematta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kapteeni,
olisikohan meidän mahdollista aloittaa tämä aivan alusta,
puhtaalta pöydältä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Minulle se kyllä
sopii.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Yksi ensimmäisiä
asioita, joka minulle alokasleirillä opetettiin, oli että
armeijassa ei sanota kiitos eikä anteeksi. Uskoisin että teille on
opetettu kutakuinkin samoin. Aion nyt rikkoa tuota periaatetta.
Haluan esittää anteeksipyyntöni siitä, miten käyttäydyin
edelliskerralla. Enkä sano tätä siksi, että esimieheni söivät
minut elävältä. Saavuin teidän vieraaksenne ja käyttäydyin
epäkunnioittavasti, olen siitä vilpittömästi pahoillani.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Hyväksyn
anteeksipyyntönne ja haluan osaltani esittää anteeksipyynnön
alaiseni käytöksen johdosta. Hän saattaa olla joskus, sanokaamme,
raskas paketti.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niin. Minä
menin sitten vielä lyömään häntä. Eihän hän vain, tai siis
tarkoitan että... onhan hän varmasti palautunut täysin ennalleen?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Yhtä vihreä ja
vittumainen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- En saata
käsittää. Olin aikonut sen ihan sellaiseksi sisarelliseksi
läppäisyksi, mutta lähtikin lujaa. Hän on vielä niin kevytkin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Nyt Jablonskin
kasvoissa alkoi esiintyä outoa nykimistä. Sivusta salaa vilkuillut
Schwartz säikähti ensin, että päälliköllä oli jokin kouristus
tai halvaus, kunnes käsitti että päällikköhän hihitti. Benson
näytti epätietoiselta ja hieman vaivaantuneelta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Anteeksi
luutnantti. Asia sinällään on toki vakava, mutta se sisarellinen
läppäisy. Aika komeasti se tuonne seinään lensi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Nyt Jablonski ei
enää voinut pidätellä, vaan hänen hihityksensä paisui
täysimittaiseksi vartalon hytkynnän rytmittämäksi hirnunnaksi.
Schwartz yhtyi siihen kumisevalla kapiaisnaurullaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Juu komea oli
kaari ja sitten SPLÄTS!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson oli aina
vain vaivautuneemman oloinen. Alaiseen kajoaminen oli vakava rike, ei
missään tapauksessa naurun asia. Mutta vaikka hän kuinka pinnisti,
ei hänkään voinut estää yhden tyttömäisen tirskahduksen
pintautumista.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No niin
luutnantti. Nyt on sitten päästy liikkeelle huomattavasti
mukavammissa merkeissä. Haluatte varmaankin jatkaa keskusteluja
kersantin kanssa. Haluatteko että käsken hänet nyt tänne?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Itse asiassa,
jos se vain teille sopii, niin ajattelin että voisin ehkä mennä
tapaamaan häntä parakeille. Aikomukseni on saapua tänne
lähitulevaisuudessa useampia kertoja, joten olisi varmaankin
kaikkien osapuolten kannalta mukavinta, että en ota tavakseni
vaivata teitä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Se sopii kyllä.
Aika on teidän tehtäviänne ajatellen mitä sopivin. Kuten
huomaatte, olemme täällä melko jouten juuri nyt. Vihollinen on
ollut pidemmän aikaa hiljaa, eikä yksikköni ole myöskään
menossa partioimaan lähiaikoina. En näe mitään tarkoitusta sille,
että rasittaisin miehiäni ylimääräisellä palveluksella tai
harjoitteilla. He ovat olleet viime aikoina kovissa paikoissa.
Levätkööt nyt, kun siihen kerrankin on tilaisuus.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Lomille ette
heitä kuitenkaan päästä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Se ei käy,
koska olemme kuitenkin periaatteessa hälytysvalmiudessa. Haluatteko
että saatan teidät parakeille, vai neuvonko tien?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonskin
neuvottua tien Auliksen ryhmän majoitukseen Benson lähti matkaan
enempiä vitkastelematta. Bensonin mentyä Schwartz huikkasi:</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Toivottavasti
muistaa koputtaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonskin
mulkaisu viestitti Schwartzille, että päällikön kuukauden
huumorikiintiö oli loppuun tirskuttu.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Matkalla
parakeille luutnantti Benson kävi läpi asioita, joita oli pohtinut
edeltävät kaksi päivää. Benson oli kokenut ennenkin
epäonnistumisia, ne tapasivat käydä tutuiksi jokaiselle elämässään
menestyvälle ihmiselle. Hän oli kuitenkin tottunut aina lopulta
onnistumaan. Epäonnistumisia oli hyvä osata käsitellä. Tärkeintä
oli, ettei niitä koskaan oppisi sietämään. Benson ei kärsinyt
tästä heikkoudesta. Hän ei ollut halunnut rynnätä suin päin
uuteen tapaamiseen, vaan oli halunnut käyttää pari päivää
kaiken pieleen menneen analysoimiseen. Hän oli alkanut listata
kaikkia tunnistamiaan virheitä, mutta kun listasta oli alkanut
muodostua lohduttoman pitkä, hän oli päättänyt antaa
detaljitason olla ja keskittyä isoon kuvaan. Isossa kuvassa Benson
oli analyysinsä mukaan syyllistynyt kolmeen perusvirheeseen.
Ensimmäinen virhe oli jo ehditty käsitellä. Se oli ollut hänen
asenteensa. Oli alun alkaenkin ollut huono ajatus junailla tapaaminen
Jablonskin pään yli. Se oli saanut Jablonskin alaisineen jo
valmiiksi varautuneiksi, jolloin yhteistyölle oli ollut kehnot
lähtökohdat. Sitten hän oli vielä pahentanut asiaa omalla
käytöksellään. Hän oli antanut itsevarmuutensa livahtaa
ylimielisyyden puolelle. Margaret Bensonilla oli kykyjä ja osaamista
vaikka muille jakaa, mutta sosiaaliset taidot eivät miehittäneet
listan kärkipäätä. Taistelulentäjällä ei sellaisille ollut
paljon käyttöä, mutta joskus koittaisi sekin päivä, kun lennot
olisi lennetty. Jos hän vielä tuolloin aikoisi jatkaa
sotilasuralla, olisi tähänkin osaamiseen panostettava. Tässä
tehtävässä siihen saisi oivaa harjoitusta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Toinen virhe oli
ollut se, että hän oli aliarvioinut Jablonskin. Oli uskomatonta
että näin oli päässyt käymään, sillä Benson oli tutustunut
Jablonskin taustaan huolella. Hän oli nähnyt miehen älykkyystestin
tulokset ja tiesi, että tämä oli suorittanut West Pointissa laajan
opintokokonaisuuden psykologiassa. Hänen kasvonsa punehtuivat, kun
hän muisteli kuinka helposti oli kävellyt Jablonskin ansaan. Yksi
epämiellyttävimmistä totuuksista, joka hänen oli ollut pakko
tunnustaa esimiehilleen, oli se, että hän oli mennyt möläyttämään
olevansa Taste My Venomin pilotti. Sähköpurjelentäjät olivat
harvinaislaatuista ja tarkkaan valittua joukkoa. Mainittu informaatio
ei ollut varsinaisesti salaiseksi luokiteltua, mutta sen
levittelemistä ei katsottu hyvällä. Benson oli aina kummastellut
ilmavoimien tapaa vauhkota tästä asiasta samalla, kun lentäjät
kantoivat suurella ylpeydellä univormuissaan sähköpurjelentäjän
piikkisikaa muistuttavaa lentäjämerkkiä. Toisaalta paraatiasussa
harvoin jäätiin vangiksi ja lentohaalareissa tällaista tunnusta ei
ollut. Kiinalainen kiduttaja olisi saanut käyttää koko
työkalupakkinsa kiskoakseen tiedon ulos Bensonista, mutta Jablonski
oli onnistunut siinä harmittomalla rupattelulla. Bensonin kasvot
muuttuivat aina vain punaisemmiksi ja päässä alkoi kiehua.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Pikkuisen kun
kehutaan ja paijataan päätä, niin Maggie-tyttö se vain livertelee
kaiken kuin kampaajan tuolissa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Kaksi sotamiestä
ohitti samanaikaisesti itsekseen jupisevan Bensonin. Hän ei edes
havainnut heitä, eikä näin ollen vastannut heidän
sotilastervehdykseensä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Perkeleen
perkele!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson totesi,
että oli aika alkaa rauhoittua, kun hänen vasta nyt havaitsemansa
sotamiehet hyppäsivät puoli metriä ilmaan hänen karjaisunsa
seurauksena.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tämän toisen
tehdyn virheen välttämiseen tulevaisuudessa ei ollut muuta lääkettä
kuin valppaus. Jablonskin seurassa oli vahdittava sanojaan kuin
haukka.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Kolmas virhe oli
ollut kaikkein pahin ja se olisi myös vaikeimmin korjattavissa. Sitä
tekemään hän oli juuri nyt matkalla. Hän oli valinnut täysin
väärän tavan lähestyä ja käsitellä Aulista. Vaikka tämä asia
osittain linkittyikin edellä käsiteltyyn ensimmäiseen virheeseen,
oli siinä niin paljon omia erityislaatuisia tunnuspiirteitään,
että se kannatti luokitella omakseen. Bensonilla oli vähänlaisesti
kokemusta henkilöjohtamisesta, mutta sen perusteella mitä hän oli
oppinut, miehet (Benson ei itsekään ollut varma, tarkoittiko tässä
yhteydessä ”miehillä” miehistöön kuuluvia yleisnimikeenä,
vaiko miessukupuolta) voitiin tässä asiassa jakaa kolmeen ryhmään.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat ne, jotka Benson sai peloteltua
tottelevaisiksi. Toisen ryhmän edustajat eivät varsinaisesti
pelänneet, mutta totesivat tottelemisen olevan se pienimmän riesan
tie. Sitten oli vielä kolmosryhmä, johon Aulis kuului. Sen
edustajat kävivät sitä uppiniskaisemmiksi, mitä enemmän heitä
yritti kyykyttää. Kakkosryhmä oli Bensonin näkemyksen mukaan
ylivoimaisesti yleisin, sillä ykkösen ja kolmosen edustajat
harvemmin hakeutuivat armeijaan. Benson ei tietämänsä mukaan ollut
koskaan ennen joutunut tekemisiin kolmosryhmäläisen kanssa. Sekin
oli tosin mahdollista, että niitä oli ollut, mutta Benson oli
onnistunut tietämättään säikäyttämään heidät ainakin
väliaikaisesti kakkoseen, ehkä jopa ykköseen. Aulis ei kuitenkaan
ollut ryhmän vaihtajia, se oli käynyt päivän selväksi. Häneen
täytyisi käyttää kokonaan toisenlaista lähestymistapaa. Benson
oli valmistautunut tähän tapaamiseen huolella ja uskoi olevansa
valmis. Samassa hän olikin jo perillä sen parakin luona, josta
Jablonksi oli kertonut Auliksen löytyvän.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson astui
sisälle majoitustilaan, jossa oli puolisen tusinaa miestä. Jotkut
huolsivat aseitaan tai varusteitaan, toiset tekivät jotain muuta tai
olivat jouten. Bensonin havaitessaan he ryhdistäytyivät ja
lähimpänä oleva oli aikeissa tehdä jonkinlaisen ilmoituksen,
mutta Benson vain viittasi heille pienellä eleellä, että he
olisivat vapaita jatkamaan askareitaan hänestä välittämättä.
Sitten hän viittasi lähimpänä olevan sotamiehen luokseen. Mies
asettui Bensonin eteen asentoon seisomaan ja jäi odottamaan, mitä
asiaa upseerilla olisi. Äkkiä Benson huomasi kauhukseen, että
hänellä ei ollut hajuakaan, ketä hänen itse asiassa pitäisi
tiedustella. ”Kersantti... mikä? Frog? No eihän se sen sukunimi
ole, se on vain määre. Kersantti Aulis? Naurettavaa.” Jos kysyisi
vain kersanttia, niin se tuskin auttaisi paljon, niitä täällä oli
useita. Tietenkin voisi vain kysyä, onko sitä sammakkoa näkynyt,
mutta se olisi äärimmäisen epäkunnioittavaa. Tilanne alkoi jo
muuttua piinaavaksi. Asennossa seisova sotamies näytti
hämmentyneeltä ja sivummalla olevat seurasivat tilannetta
kummissaan. Ilmavoimien upseeri oli ilmaantunut heidän tupaansa.
Tällä oli selvästi jotain asiaa, mutta nyt hän oli jäätynyt
täysin. Ties kuinka tukalaksi tilanne olisi muuttunut, ellei se
olisi lauennut siihen, että Aulis loikki tupaan sisään. Auliksen
kasvoille levisi leveä, aurinkoinen hymy.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Maggie! Päivieni
valo!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Lyhyen
helpottuneisuuden jälkeen Benson alkoi näyttää siltä, kuin
hänellä olisi ummetusta. Nyt oli kuitenkin skarpattava, toista
kertaa ei saisi epäonnistua. Muut tuvan sotilaat totesivat upseerin
löytäneen etsimänsä ja palailivat hiljalleen keskeytyneisiin
puuhiinsa. Hieman Auliksen tekemä ”ilmoitus” askarrutti heitä,
mutta Auliksen törmäilyihin oltiin jo totuttu.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Päivää
teillekin, kersantti. Olisiko täällä jotain paikkaa, missä
voisimme keskustella kahden?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jaa,
pelihuoneessa ei taida just nyt olla ketään.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson seurasi
Aulista, joka loikki pitkin käytävää ja meni sitten sisään
yhdestä ovesta. Pelihuone oli askeettinen tila, johon oli saatu
mahdutettua yksi pingispöytä ja yksi biljardipöytä miesten
vapaa-ajan viettoa varten. Kirjahyllyillä ja pöydillä oli joitain
kirjoja sekä kotimaasta tuotettuja aikakauslehtiä, joista
tuoreimpien päiväykset olivat muutaman kuukauden takaa. Nurkkaan
sijoitetulla pöydällä seisoi radio sekä levysoitin ja
epämääräinen pino levyjä. Jokunen sohva ja nojatuoli toimivat
istuimina. Kuten Aulis oli arvellut, tila oli tyhjillään ja saisi
nyt toimia kokoushuoneena.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No mitäs
Maggie? Kuis elämä murjoo?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti, ihan
alkajaisiksi haluan pyytää anteeksi sitä, että löin teitä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Noo, on mua
naiset lujempaakin mätkineet.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sepä
yllättävää.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Joo, mutta siis
ei sun tarvitse mitenkään häpeillä. Kyllä sulta aika napakasti
lähtee. Lyöt sä lujempaa kuin merijalkaväen tiedustelijat.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Se ei kuulemani
mukaan vaadi paljon.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Oho, oliko tuo
merkki huumorintajusta?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ei. Mutta ehkä
käymme pikku hiljaa käsiksi asiaan. Kersantti, me pääsimme vähän
huonolla jalalla liikenteeseen viime kerralla.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ai, en mä
huomannut.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Seuraavat sanansa
Benson oli harkinnut tarkoin. Kuten lentäjä-ässät kaikkina
aikoina, myös Margaret Benson tiesi, mikä oli taistelulentäjän
tärkein taito. Se oli taito pysyä hengissä. Kuolleelle ässälle
ei ollut mitään käyttöä. Se edellytti ensinnäkin kykyä
tunnistaa sellaiset taistelut, joita ei ollut mahdollista voittaa.
Sen lisäksi tarvittiin päättäväisyyttä ja luonteen lujuutta
vetäytyä noista taisteluista ennen kuin oli myöhäistä. Benson
oli nyt päättänyt kaartaa purjeensa pilveen ja luopua yhdestä
mahdottomaksi käyneestä taistelusta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti,
minulle on uskottu tärkeä tehtävä ja teillä on merkittävä
rooli siinä. Siksi olen päättänyt keskittyä olennaiseen ja
jättää sivuseikat huomiotta. Aion tästedes suhtautua teihin ikään
kuin siviilihenkilöön. En vaadi teiltä sotilaallista käytöstä
tai puhuttelua. Aion katsoa läpi sormieni epäsotilaallista
olemustanne, käytöstänne, puhetapaanne, hygieniaanne ja niin
edelleen. Kaksi vaatimusta minulla kuitenkin olisi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Antaa tulla.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vaikka en
vaadikaan teitä puhuttelemaan itseäni sotilasarvoni edellyttämällä
tavalla, niin etunimeni käyttöä en salli. Te ette kutsu minua
Maggieksi ettekä Margaretiksi. Minun nimeni on Benson, mutta siitä
edestä voi jättää sen luutnantin pois. Sopisiko tämä teille?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Se sopi ja Aulis
osoitti sen nyökkäyksellä. Benson oli aikeissa jatkaa, kun Aulis
keskeytti hänet.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Benson hei.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niin?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kun tähän
aiheeseen päästiin, niin voisitko säkin alkaa haukkua mua muuksi
kuin kersantiksi?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No kun teillä
ei varsinaisesti ole sukunimeä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Etunimi on.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niin
tuttavalliseksi en ala. Kersantti on sitä paitsi ihan hyvä nimitys
kersantille.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No mennään
sitten sillä. Mikäs se toinen vaatimus on?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Minun seurassani
teidän tulee pidättäytyä kaikista seksistisistä kommenteista,
kaksimielisyyksistä sekä ulkomuotooni kohdistuvista arvioinneista.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Nyt Aulis näytti
vastahakoiselta ja epäröivältä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jaa. Että
tollasta. En mä nyt oikein. Meinaan että mitäs tohon nyt...</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti,
valitettavasti minun on pakko vaatia tätä. Se on ehdoton edellytys
sille, että voimme työskennellä yhdessä. Se tehtävä, joka meitä
odottaa on oikeasti tärkeä, kuten tulette havaitsemaan. Se on sitä
kaikille amerikkalaisille ja koko vapaalle maailmalle. Minua ei
liikuta se, miten heilutte Da Nangin yössä, mutta minun seurassani
teidän tulee käyttäytyä kuin herrasmies.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Että oikein
vapaalle maailmalle. No, jos tää nyt on sulle kynnyskysymys...</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- On.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- ...niin okei.
Osaan mä siivostikin olla. Pinnistelyä se vaatii, mutta onpahan
vaihtelua.
</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Hienoa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ai juu, Benson
hei. Mikä lasketaan seksistiseksi?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No alkaapa
hyvin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ei kun oikeesti.
Esimerkiksi toi mun tän päiväinen avaus kun kutsuin sua mun
päivieni valoksi, oliko se sun kirjoissa seksistinen? Koska mun
vilpittömän näkemykseni mukaan se on pirun kauniisti sanottu, vai
eikö ole? Tai voihan sen tietty vittuilunakin heittää, jos sen
sanoo sillei sarkastisesti, mutta kun en sanonut.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson hieroi
ohimoitaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kun nyt edes
lupaatte yrittää parhaanne.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Juu juu,
kiltisti ollaan. Siinäkös ne vaatimukset olivat?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Siinä ne olivat.
Nyt duo pääsi vihdoin käymään varsinaisia keskusteluja. Heidän
ensimmäinen palaverinsa kesti noin puolitoista tuntia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tapaamisen
päätyttyä Benson asteli tukikohdan alueella kohti pääporttia,
jonka luokse hän oli jättänyt käytössään olleen auton. Juuri
nyt hän oli hyvällä tuulella, hän oli oman näkemyksensä mukaan
selviytynyt päivän haasteista hyvin. Tänään hänen
esimiehilläänkään ei olisi aihetta huomautuksiin. Taivaalla näkyi
kaksi purjetta. Benson terästi katsettaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Frank ja Craig
siellä liihottavat taivaan sinessä. Lucky bastards.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson oli sekä
innoissaan että ylpeä saamansa erityistehtävän johdosta. Hän
kuitenkin tiesi, että tehtävän kestäessä tulisi hetkiä, jolloin
hän kaipaisi taivaalle, vaikka keskelle kiivasta it-tulta. Aulista
ajatellessaan hän oli siitä varma.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Huomaattekos
lapset? Vaikka välillä vähän tuittuillaan, niin sitten voidaan
taas olla kavereita. Kiva että Auliksella ja Maggiellä alkoi juttu
luistaa. Ensi kerralla jatketaan, kauniita unia.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2430417314923080678.post-3293273304321316682017-01-04T00:37:00.003+02:002019-07-18T15:44:29.514+03:00#4<div style="margin-bottom: 0cm;">
(Julkaistu Facebookissa 1.1.2016) <br />
<br />
Tällä kertaa
lapset tarinaamme ilmaantuu uusi jännä hahmo, tykkäätte hänestä
varmasti. Korvat hörölle kaikki.
</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Yhdysvaltain
ilmavoimien sähköpurjelaivueen tunnuksen suunnitteli majuri ja
heraldiikan harrastaja David Stock vuonna 1959. Alan intomielisenä
harrastajana Stock päätti vaalia tunnuksessa perinteikästä
heraldista puhtautta, joka oli valitettavan harvinaista nykyajan
sotilasosastojen tunnuksissa. Väreiksi Stock valitsi mustan ja
hopean. Jotkut olivat toivoneet tämän lisäävän tunnukseen vielä
toisen metallivärin, mutta Stock kieltäytyi jyrkästi.
Perinteikkäässä heraldiikassa yksinkertainen oli kaunista, eikä
useamman kuin kahden värin käytölle ollut tässä tunnuksessa
mitään perusteita. Niinpä sähköpurjejoukkojen tunnukseen ei
koskaan tullut kultaa. Tunnuksessa oli mustalla pohjalla kaksi
hopeista kuviota. Alempi kuvio esitti suurta hämähäkkiä, sen
yläpuolella oli salama. Stock tunsi yhä tänäkin päivänä pientä
harmistusta siitä, että hänen nerokkaasti laatimansa tunnuksen
koko symboliikkaa ei monesti ymmärretty. Kaikki ymmärsivät
hämähäkin viittaavan sähköpurjeen seitinohuisiin liekoihin ja
salaman merkitys oli päivänselvä. Juuri kukaan ei sen sijaan
tullut hoksanneeksi, että Stock oli ovelasti saanut ujutettua mukaan
myös lentämiseen liittyvän symbolisen viittauksen. Suurikokoinen
kahdeksanjalkainen olio oli nimittäin lintuhämähäkki. Stock oli
kuitenkin joutunut myöntämään, että viittauksen toimivuus
riippui tarkasta lajinmäärityksestä sekä myös kielialueesta.
Tästä pienestä kauneusvirheestä huolimatta tunnus täytti
sotilaallisen insignian tärkeimmän vaatimuksen; sen tunnistivat
kaikki.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Ei ole varmaa,
kuinka hyvin tunnuksen symboliikkaan oli perehtynyt nainen, jonka
univormun vasenta hihaa se nyt koristi. Luutnantti Margaret Benson,
US Air Force, oli saapunut aamulla Auliksen joukkojen tukikohtaan ja
istui nyt vierastuolilla kapteeni Jablonskin toimistossa. Sivummalla
sotilasmestari Schwartz suoritti toimistorutiinejaan ja yritti
parhaansa mukaan olla vilkuilematta Bensonin sääriä, jotka olivat
ainoa naisellinen muoto, jota ilmavoimien sininen univormu ei
peittänyt. Jablonski saapui kahvitarjottimen kanssa. Vaikka hän
olikin korkea-arvoisin paikallaolijoista, hänen tapoihinsa ei
kuulunut hyppyyttää alaisiaan tällaisilla asioilla. ”He ovat
sotilaita, eivät tarjoilijoita” oli Jablonskilla tapana sanoa
asiaa kummeksuville upseerikollegoille. Tarjottimella oli yksi
kahvikuppi hänelle itselleen sekä Bensonin pyytämä vesilasi.
Schwartz ei juonut muuta kuin itse keittämäänsä tervan paksuista
tököttiä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Lähetin käskyn
tavoittelemallenne henkilölle. Hänellä ei juuri nyt ole mitään
palvelusta, joten hänen pitäisi saapua tuossa tuokiossa. Sitä
odotellessa voisitte ehkä hieman kertoa asianne luonteesta?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Olen pahoillani,
kapteeni. Minulla on määräykseni.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ymmärrän.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Ei Jablonski
oikeastaan ymmärtänyt. Vierailun aattona hän oli saanut omalta
esimieheltään lyhyen käskyn järjestää tämä vierailu. Miksi
ilmavoimien nuori upseeri saapui hänen yksikköönsä ja vaati saada
tavata Auliksen? Tämä tapahtuisi hänen omassa työhuoneessaan,
eikä hänelle taaskaan kerrottaisi mitään syitä. Auliksen
ympärillä oli viime aikoina alkanut tapahtua omituisia asioita.
Jablonski yritti joitain keskustelun avauksia, mutta sai Bensonilta
vain lakonisia vastauksia, joten upseerit päätyivät istumaan vaiti
ja maistelemaan juomiaan. Samassa Aulis sitten saapui ovelle ja teki
päällikölle ilmoituksen saapumisestaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tulkaa sisään,
kersantti. Tässä on luutnantti Benson ilmavoimista. Hän on tullut
tänne tapaamaan teitä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
”Mitä helvettiä
ilmavoimat minusta haluaa?” oli korkeintaan kymmenes asia joka
johtui Auliksen mieleen. Ensimmäinen oli sääret, koska ne olivat
näytilllä. Aulis ahmi raajojen aistikkuutta ja siirsi sitä mukaa
katsettaan ylöspäin. Sitten tielle oli asetettu tarpeeton määrä
virallisen oloista kangasta, mutta se ei haitannut, kun oli riittävä
mielikuvitus. Aulis oli kerran istunut iltaa erään varusvarastolla
työskentelevän vaatturin kanssa. Tämä oli kertonut, että kokenut
räätäli kykeni aina näkemään kenet tahansa alasti, olipa tämä
pukeutunut miten vain. Ihan tuolle tasolle Aulis ei yltänyt, mutta
naisupseerin lantion ja poven muotojen virheettömyys kävivät
hänelle selviksi. Myöskään kasvonpiirteistä oli vaikeata löytää
huomautettavaa, ellei sellaiseksi laskettu virkaintoista ja
takakireän oloista ilmettä. Hiusten pituutta oli vaikea arvioida,
koska palvelusohjesääntö ei sallinut niiden pitämistä auki. Oli
nainen sentään laittanut ne nutturalle, joten ei hän niitä
mihinkään jätkäpituuteen ollut leikannut. Hiusten väri oli jokin
määrittelemätön ruskean sävy. Ilmassa Aulis haistoi miedon
parfyymin, joka vaikutti jokusen pykälän kalliimmalta kuin ne, mitä
pimeiden kortteleiden tirpat suosivat. Auliksen yhä haaveillessa
upseerit katsoivat toisiaan hieman epätietoisina. Sitten Aulis
vihdoin sai suustaan jotain ulos.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Aina mä olen
tiennyt, että ilmavoimilla on pakko olla enkeleitä palveluksessaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tämän sanoessaan
Aulis väläytti maireimman elosteluhymynsä. Schwartz puri huultaan,
hänen vartalonsa hytkyi vaimeasti. Jablonskin pokeriin ei kyennyt
mikään. Bensonin ilme kiristyi, mutta vain hieman. Naisena
asevoimissa hän oli nähnyt ja kuullut likimain kaiken. Aulis ei
ollut hänen kohtaamistaan nuljaskoista pahasuisin, eikä ehkä edes
limaisin. Benson vastasi kuin ei olisi edes kuullut Auliksen
siirappista tervehdystä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ilo tavata,
kersantti. Minä olen luutnantti Margaret Benson. Olen täällä
esimiesteni lähettämänä. Tarkoitukseni on ensin hieman
haastatella teitä, sitten tarjoan teille tehtävää. Tästä on
sovittu joukko-osastonne ylimmän johdon kanssa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
”Siis ohi
Jablonskin, ilmankos se näyttääkin kärsivältä. Jotain helvetin
outoa tässä on.” Aulis ei tiennyt, odottiko Benson häneltä
jotain vastausta. Asia selvisi, kun Benson jatkoi puhettaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Eikö teillä
todella ole muuta nimeä kuin Aulis the Frog?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sillä on
pärjätty. Mistä tässä on kyse?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Meillä on
teistä hyvin vähänlaisesti tietoja. Haluaisin vähän päivittää
niitä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonski päätti
tässä vaiheessa puuttua keskusteluun. Se antoi Aulikselle uuden
mahdollisuuden ahmia Bensonin muotoja. Naisen asenne ärsytti, mutta
ei se ollut noiden tissien vika, ei kummankaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Miksi
ilmavoimilla pitäisi olla minun miehistäni tietoja?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Edustan tässä
asiassa muitakin tahoja kuin ilmavoimia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitähän ne
tahot mahtavat olla?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kapteeni,
tiedätte että tämä asia on sovittu meidän molempien yläpuolella.
Esimiehenne ohjeistivat teidät avustamaan minua.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Auliksesta alkoi
tuntua siltä että luutnantti Benson kaipasi pientä
asenneremonttia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sulla on Maggie
kovat puheet ja kivat sääret. Mitä tietoja sulla muka on? Onko tää
jotain isäkapinaa vai mistä vitun tahoista sä tyttöpaha
lörpöttelet?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson ja
Jablonski loivat samanaikaisesti tiukan katseen Aulikseen. Schwartz
seurasi tilannetta sivulta kuin näytelmää. Bensonin silmät löivät
tulta. Tulen keskeltä Aulis oli erottavinaan silmien väriksi jotain
vihreän ja ruskean väliltä. Benson lausui sanansa äänellä,
jonka kuullessaan Julmia Juoninen olisi tehnyt muistiinpanoja.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti!
Ensinnäkin korjatkaa asentonne! Kukaan läsnäoleva upseeri tai
aliupseeri ei ole antanut teille vapautta seistä kuin Hai Chaun
räkälän tiskillä. Te myöskin puhuttelette minua arvoni
mukaisesti. Minä en ole teille Maggie, Margaret tai edes Benson.
Enkä minä takuulla ole teille mikään tyttö. Luutnantti,
luutnantti Benson tai ma'am, noista voitte valita.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis tuijotti
vastaan ilman mitään aietta korjata asentoaan. Bensonin muoto
muuttui yhä tummemmaksi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti! Minä
käsken teitä, ymmärrättekö? Asento jumalauta!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kersantti.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Viimeisimmän
kersantin sanoi Jablonski omalla rauhallisella äänellään. Aulis
korjasi asentoaan näennäisesti. Jablonski oli puuttunut
tilanteeseen virkansa puolesta, todellisuudessa hän arvosti Bensonin
asennetta yhtä vähän kuin Aulis. Ensinnäkin Benson saapui
vieraaseen yksikköön ja alkoi käyttäytyä kuin omistaisi koko
Vietnamin. Hän toimi jatkuvasti komentoketjun ohi, toisin sanoen
vähät välitti yksikön päälliköstä, vaikka oli tämän
vieraana. Pahinta oli kuitenkin se, että hän joko ei tiennyt tai ei
välittänyt siitä, miten miehistön ja upseeriston välinen suhde
toimi sotatoimialueella. Se poikkesi huomattavasti siitä, mitä se
oli kotiparakeissa Virginiassa. Eritoten kokeneita jermuja ei tavattu
kyykyttää kuin pahaisia alokkaita.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson alkoi
aistia, kuinka epäsuosittu hänestä oli tullut. Se ei häntä
hetkauttanut, mutta myös hänen uskottavuutensa oli asetettu
kyseenalaiseksi. Se ei käynyt laatuun. Jonkinlainen voimannäyte oli
paikallaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kapteeni Kirk
Ferdynand Jablonski. Kolmannen polven puolalaisemigrantti. Vanhemmat
Jerzy ”Jerry” Jablonski ja Ewelina Jablonski, o.s. Kosminski.
Syntynyt 3.10.1944 Hamtramckissä, Michiganissa. Skippaan
varhaislapsuuden ja kouluvuodet. Valmistunut West Pointin
sotilasakatemiasta 1966 kurssinsa parhaana. Tietojeni mukaan suurella
erolla toiseksi parhaaseen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Ette ole kehno
rintamakomentaja, tiedän miten suoriuduitte Phu Nang Bakissa ja Da
Faussa. Paras osaamisenne on kuitenkin strategian saralla. Jotkut
lähteeni nimittävät teitä neroksi. Samojen lähteiden mukaan
teidät on korvamerkitty kenraaliksi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonskia
heikompi mies olisi saattanut altistua Bensonin imartelulle. Totuuden
nimissä sitä tuskin oli tarkoitettu imarteluksi, Benson kertoi vain
sen minkä tiesi. Ja se puolestaan sai Jablonskin ajattelemaan. Osa
naisen luettelemista tiedoista oli kenen tahansa saatavilla, mutta ei
kaikki. Seassa oli tietoa, joka oli hänen parhaan käsityksensä
mukaan vähintäänkin salaista, jos ei erittäin salaista. Benson
oli saanut onnistuneen alun uskottavuutensa palautukselle. Jatkoa
seurasi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sotilasmestari
Schwartz.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ma'am!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- En vatvo turhan
päiten lapsuuttanne, tuumin vain ääneen, kuinka New Yorkin
juutalainen lakimiesisänne mahtoi suhtautua poikansa päätökseen
sotilasurasta. En vaadi teitä vastaamaan, tiedän kyllä miten hän
suhtautui. En tarkoita tällä että jakaisin hänen näkemyksensä.
Mielestäni hänen tulisi olla teistä ylpeä. Ehditte viime hetkillä
mukaan Korean sotaan. Saitte jo siellä Hopeatähden osoittamastanne
urheudesta. Saitte vielä toisen täällä Vietnamissa,
kunnostauduttaenne samaisessa Phu Nang Bakin taistelussa kuin oiva
kapteenimme. Olette tosiamerikkalainen sankari. Nyt pyöritätte
komppanian ruoka- ja rättihuoltoa. Miksiköhän?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tuli kai
resuttua jo tarpeeksi viidakossa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Schwartz jätti
viimeisestä vastauksestaan pois sanan ma'am. Se oli pahimman lajin
niskurointia, mihin sotilasmestari Mark Schwartz kykeni. Benson oli
eleistään päätellen aikeissa siirtyä takaisin Aulikseen, kun
Jablonski keskeytti hänet.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Luutnantti,
tietonne ovat vakuuttavia. Esitän pahoitteluni, jos olen tullut
aliarvioineeksi teidät. Me sen sijaan emme tiedä teistä muuta kuin
nimenne, sotilasarvonne ja palvelusyksikkönne. Kuulisimme
mielellämme lisää, itse asiassa jopa vaadin sitä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson arvioi
tilanteen nopeasti. Jablonskin päättäväiset eleet ja äänenpainot
viittasivat siihen, että Benson ei pystyisi luikertelemaan
tilanteesta vetoamalla ylempiin tahoihin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mikäpäs siinä.
Tahdotteko tietää jotain erityistä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mihin tehtäviin
teidät on koulutettu ja mitä te tarkalleen ottaen teette? Kuulutte
sähköpurjejoukkoihin, mutta tunnutte hoitavan hyvin toisenlaisia
tehtäviä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Esimieheni ovat
havainneet minussa tiettyjä erityispiirteitä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Myös Aulis
havaitsi Bensonissa erityisiä piirteitä, hän oli taas syventynyt
niiden tutkimiseen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niiden
piirteiden tai kykyjen vuoksi olen saanut hoidettavakseni eräitä
erityistehtäviä. Niistä en voi puhua enempää tässä vaiheessa,
vaikka kuinka vaatisitte. Mutta vastauksena ensimmäiseen
kysymykseenne, minä olen lentäjä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Näin kyllä
koulutushaaramerkkinne. Millaista purjetta lennätte?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- TX-72.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Hybridipurje,
toimii niin ilmataisteluissa kuin rynnäkkökoneena. Laatuvehje.
Lennättekö paljon?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kuten
arvannette, tämänhetkiset erityistehtäväni rajoittavat
lentotuntejani, mutta lennän edelleen säännöllisesti. Minulla on
yhteensä 82 taistelu- ja pommituslentoa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Se on paljon.
Tunnenko mahdollisesti purjeenne nimeltä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Sähköpurjeteknologia
oli edistynyttä ja kallista. Purjeita oli näin varsin rajallinen
määrä. Ilmavoimilla oli niitä nelisenkymmentä, merivoimilla
kymmenkunta. Muut puolustushaarat olivat päättäneet olla
hankkimatta omia. Maavoimat konsultoi asiassa ilmavoimia ja
rannikkovartiosto merivoimia. Merijalkaväki vuorotteli näiden
välillä tehtävästä riippuen. Koska purjeita oli vähänlaisesti,
niillä jokaisella oli nimi. Nimen antoi yleensä purjeen pilotti.
Kun pilotti vaihtui, vaihtui tavallisesti nimikin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Purjeeni
ensimmäinen nimi oli Deadly Cat.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tämä nimi ei
soittanut kenenkään huoneessa olevan kelloja. Bensonin ulkomuoto
oli saanut uutta säihkettä. Asioiden salailu kuului hänen
tehtäviinsä, mutta hän selvästi nautti kun sai puhua itsestään.
Lisäksi hän näytti janoavan ihailua. Jablonskin psykologinen silmä
oli havainnut tämän ja hän oli osannut vedellä oikeista naruista.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Nimi oli ihan
hyvä ja kuvasi minua osuvasti. Vähän tylsä se tosin oli, vaihdoin
sen sitten. Nyt se on Taste My Venom.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tämä nimi osui
ja upposi. Jopa Jablonskin kasvoilla näkyi yllättyneisyys. Schwartz
lähes sekosi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ma'am! Tekö
lennätte Taste My Venomia? Jumalauta te olette legenda tuolla
pusikoissa! Muistan eräänkin kerran kun...</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonskin
yskähdys viestitti Schwartzille, että pienemmälläkin innolla
tultaisiin toimeen. Schwartz vaikeni hieman nolona. Bensonin status
oli muuttunut huoneessa täysin, kun oli käynyt ilmi että hän oli
yksi kovimmista sähköpurjeässistä koskaan. Taste My Venomin tunsi
jokainen Vietnamissa palvellut. Benson säteili voimiensa tunnossa.
Jablonski vaikutti vähän alistuneelta ja Schwartz tuijotti Bensonia
kuin koulupoika popdiivaa. Aulis päätti että tälle hymistelylle
pantaisiin nyt piste.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No sehän on
sööttiä että tytötkin saa yrittää. Mutta oliko sulla kulti
mulle jotain vai voinko mä painua parakeille toimittamaan tyhjää?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Bensonin hyvä
tuuli oli kerralla pois pyyhkäisty, hänen olemuksensa palasi
synkäksi. Hän asteli seisomaan suoraan Aulista vastapäätä, Aulis
oli kivunnut metallisen arkistokaapin päälle, ettei hänen
tarvinnut olla lattian rajassa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ai niin, kelpo
kersanttimme. Melkein ehdin jo unohtaa teidät. Kun sanoin että
meillä ei ole teistä paljon tietoa, en tarkoittanut, ettemme
tietäisi teistä mitään. Huorat taitavat maistua?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Oliko tuo
tarjous?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Benson alkoi
näyttää niin uhkaavalta, että Schwarzia pelotti jo enemmän kuin
Koreassa. Benson työntyi lähes Auliksen kasvoihin kiinni. Aulis
arveli näkevänsä nyt sen katseen, joka naisella oli kun tämä
pudotti napalmia kommareiden niskaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Saat sammakko
yhden mahdollisuuden pyytää anteeksi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis aisti naisen
feromonit, mutta työnsi ajatuksen syrjään. Nyt ei ollut aika
lemmen lurituksille, nyt piti näyttää mikä hän oli miehiään.
Stand your ground, kuten kotipuolessa sanottiin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Maggie kulta,
mitä meille on tapahtunut? Anna pusu ja mene laittamaan ruoka
tulelle.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Isku tuli
arvaamatta ja lujaa. Benson oli käyttänyt iskuun koko käsivartensa
mittaa ja se lennätti Auliksen huoneen poikki. Aulis mäjähti päin
vastapäistä seinää ja valui sitten seinää pitkin jalkalistaan
asti, jättäen jälkeensä limavanan. Nyt pillastui Jablonski.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Luutnantti! En
tunne ilmavoimien käytänteitä, mutta täällä tuollainen ei käy!
Kiellän teitä ehdottomasti kajoamasta miehiini fyysisesti.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kapu hei, älä
nyt tuollaista käske. Meiltä jää Maggien kanssa monet leikit
leikkimättä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Auliksen ääni
oli vielä hieman tokkurainen. Benson näytti siltä, että oli
aikeissa karata Auliksen kimppuun, mutta Jablonskin käsky oli ollut
niin ehdoton, että sitä ei kannattanut uhmata. Niinpä Benson vain
tuijotti Aulista villein silmin, hän tärisi ja vaikutti siltä että
alkaisi kohta hyperventiloida. Aulis oli päässyt jaloilleen ja
hänen bravadonsa oli tullut takaisin täydessä mitassaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Alkaa näyttää
siltä että mä olen täällä vain ottamassa turpaani. Toivotan
tässä vaiheessa herroille ja neidille mukavaa loppupäivää. Mut
löytää tarvittaessa parakeilta. Neidin tosin kannattaa koputtaa,
sillä mä saatan olla masturboimassa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
”Neitiä
ajatellen” oli Auliksen vielä tarkoitus lisätä, mutta päätti
tällä kertaa jättää vittuilun piippuun. Kävellessään ovelle
Aulis huitaisi kohti seinään jättämäänsä limavanaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ja vedä kuule
hani tosta satsit, pääset vähän Auliksen makuun. Toimii kaikissa
kehon aukoissa, mutta nuole jos et muuta keksi. Heisulivei herroille
ja pusipusi neidille.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis käveli ulos
ovesta. Benson katsoi epäuskoisena Jablonskiin, joka ei tehnyt
mitään Aulista estääkseen. Aulikselle Jablonski oli antanut monta
opetusta, Bensonin sieti nyt saada omansa. Nainen epäilemättä
tulisi pian takaisin, ehkä jo seuraavana päivänä, mutta tänään
hän saisi luvan palata esimiestensä luo tyhjin käsin. Jos
pataljoonan komentaja päättäisi huutaa tästä asiasta
Jablonskille, niin siinäpä huutaisi sitten.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Matkalla
parakeille Aulis näki taivaalla yksinäisenä liihottavan
sähköpurjeen. Aulis ei ollut hyvä tunnistamaan purjeita, Bob oli
siinä mestari. Sen Aulis kuitenkin tiesi, että se ei ollut Taste My
Venom.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Illalla Aulis
makaili omalla punkallaan ja hymyili. Bensonin litsari tuntui vielä,
mutta siitä Aulis viis veisasi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vai sellaisen
herrantertun ne minun kimppuuni usuttivat. Meistä tulee Maggien
kanssa vielä oikein hyvät ystävät.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Auliksen
yksinäinen hihitys hieman kummastutti naapurijoukkueesta vieraisilla
olevaa korpraalia, joka löi korttia Bobin ja Carnivoren kanssa.
Carnivore vain vilkaisi Auliksen suuntaan ja virkkoi korpraalille:</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Se on vähän
tuollainen tuo meidän Aulis.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tähän mennessä
pojan viikareilla on ollut paljon omia sankareita. Nyt saatiin teille
tyttösillekin hieno roolimalli johon samaistua, tosi vänkää eikö
vain? Maggie-täti onkin kuulkaa tosi hurja täti, saattepa nähdä.
Kauniita unia.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2430417314923080678.post-7295874868040748462017-01-04T00:37:00.000+02:002017-01-04T01:06:38.018+02:00#3<div style="margin-bottom: 0cm;">
(Julkaistu Facebookissa 29.12.2015) <br />
<br />
No niin lapset,
pukki sitten kävi, olittehan varmasti muistaneet olla kilttejä?
Varmasti olitte, ja tokihan pukki toi teille kaikki vinkeimmät Star
Wars -lelut ja nukkekodit ja mitä ikinä olittekin keksineet
kirjeessä pyytää. Ja arvatenkin söitte myös massut täyteen
pipareita ja muuta hyvää? Ihan kohta sitten valellaan tinoja ja
ammuskellaan raketteja taivaalle. Mutta sitä ennen ottakaa mukava
asento sohvalla tai vaikka lattialla, sillä nyt on taas aika
Aulis-sammakon tarinatuokiolle.
</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis ja Jenkins
lojuivat toimettomina ja tylsistyneinä tukikohtansa putkassa.
Jenkins makoili sellin seinustalla olevalla metallilavitsalla, jonka
päällä oli jonkinlainen määrittelemättömästä orgaanisesta
materiaalista valmistettu ohut pehmuke. Auliksen säilössäpitoa
varten putkaan oli hankittu pieni terraario. Putka oli pieni ja
taistelijat pystyivät vaivatta kommunikoimaan keskenään.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitä luulet,
tuleeko mitään?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Meinaatko
oikeustoimia?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitä muutakaan?
Se nyt on selvä että Jablonski keksii jotain vittumaista.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ei tule.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jenkins hymähti
sen merkiksi, että Jakoi Auliksen näkemyksen. Miehillä oli näistä
odysseioista vankka kokemus ja he kykenivät tarkalleen arvaamaan,
kuinka retken päättäneen tappelun käsittely menisi, tai oli
todennäköisesti jo mennyt. Heidän pieksämänsä viiden
recon-miehen ylin paikalla oleva esimies, everstiluutnantti
Carruthers, marssisi varmaankin ensi töikseen Auliksen ja Jenkinsin
komppanianpäällikön kapteeni Jablonskin luo haukkumaan tämän
pystyyn, koska tämä ei selvästikään hallinnut miehiään.
Carruthers vuodattaisi Jablonskin päälle litanioittain solvauksia,
herjauksia, kätkettyjä uhkauksia sekä jokusen loukkaavan
puolalaisstereotypian. Jablonski kohtaisi paskatsunamin stoalaisella
tyyneydellä, sitten Carruthers poistuisi ovet paukkuen. Kuten
Jenkins oletti, pojille olisi varmasti tulossa teoistaan
seuraamuksia, mutta niistä vastaisi heidän komppanianpäällikkönsä,
ei sotatuomioistuin. Ja siitä asiasta puolestaan pitäisi varmimmin
huolen everstiluutnantti Carruthers. Kun kaksi upseeria löysi
itsensä siitä tilanteesta, jossa Jablonski ja Carruthers nytkin
olivat, oli tilanne tappiopuolen upseerille kahtalaisen kirvelevä.
Yhtäältä hän tunsi tukahdutettua raivoa, että oli menettänyt
miehiä vahvuudestaan, toisaalta taas musertavaa häpeää siitä,
että hänen miehensä olivat hävinneet. Useimmille upseereille
jälkimmäinen tunne oli dominoiva, Carruthersille se oli sitä
vuoren varmasti. Viisi hänen huippukoulutettua eliittisotilastaan
oli kärsinyt viisinkertaisen tyrmäystappion pahasti
miesalivoimaiselle vastustajalle. Lisäksi vastustajat olivat olleet
tavallisia maavoimien nurmiporia. Heikäläisiä tavallisetkin
merijalkaväen sotilaat katselivat nokkaansa pitkin,
eliittiyksiköiden miehistä nyt puhumattakaan. Ja ikään kuin tässä
ei olisi ollut tarpeeksi, noista Army-turoista toisella oli kehon
massaa pilkkiahvenen verran. Carruthers ei toden totta halunnut, että
tätä tappelua ruodittaisiin julkisesti. Heti Jablonskin toimistosta
poistuttuaan Carruthers oli todennäköisesti marssinut suoraan
varuskuntasairaalaan, jossa oli pää punaisena haukkunut
vetositeissä makaavat miehensä surkeiksi nussuiksi, jotka olivat
häpeäksi yksikölleen, aselajilleen, maalleen, sekä ylipäätään
kaikelle sellaiselle, jolle voi tuottaa tahtomattaan häpeää.
Saattoipa hän vielä päättää vierailunsa leikkimieliseen
kommenttiin siitä, miten oiva onni merijalkaväellä olisi käynyt,
jos nämä viisi olmia olisivat aikoinaan vain valuneet verenä
äitiensä reisille.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Poikien
spekulatiivinen tuumaustauko keskeytyi, kun vartija tuli
ilmoittamaan, että Aulis ja Jenkins päästettäisiin vapaiksi ja
että heidän tulisi välittömästi ilmoittautua yksikköönsä.
Miehet loivat toisiinsa tietäväisen katseen ja alkoivat lontustaa
putkan ulko-ovea kohden, jahka heidän vankikoppiensa teljet oli
ensin avattu. Matkanteon keskeytti kuitenkin putkaa hoitavan
aliupseerin pysähtymiskäsky. Aulis ja Jenkins katsoivat ihmeissään
niin aliupseeria kuin toisiaan, tämä ei kuulunut
vakiokäytänteisiin. Aliupseeri oli vähäpuheinen mies, niinpä hän
ei nytkään sen kummemmin selitellyt toimiaan, vaan sanaakaan
sanomatta saapui Auliksen luo ja ojensi tälle kirjekuoren. Taas
Aulis ja Jenkins vaihtoivat katseita, katseissa näkyi alati kasvava
ihmetys, johon alkoi myös sekoittua tietty annos levottomuutta.
Oliko kahakasta sittenkin tulossa isompia vaikeuksia? Toisaalta,
miksi vain Aulis oli saanut kuoren?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No etkö meinaa
avata?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis säpsähti
ajatuksistaan ja alkoi riipiä kuorta auki. Hän taitteli auki
virallisen näköisen asiakirjan, jossa oli pari allekirjoitusta ja
jokunen leima, mutta vähänlaisesti tekstiä. Jenkins jäi
odottamaan jännittyneenä, että Aulis saisi tekstin luettua.
Minuutin, kahden hiljaisuuden jälkeen Jenkins päätteli, että
Auliksen oli täytynyt päästä jo tekstin loppuun, ja että syy
siihen, miksi Aulis vain toljotti eteensä, täytyi liittyä kirjeen
sisältöön.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Noinko paha?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis tuijotti
vielä hetken, sitten hän sai soperrettua vastauksen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mut on ylennetty
kersantiksi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Huoneessa oli nyt
neljä miestä kuin Innasen taulusta. Aulis katsoa tapitti
kaukaisuuteen, Jenkins, vartija ja aliupseeri monttu auki suoraan
Aulikseen. Jenkins tunsi ystävänsä ja näki että tämä ei
vitsaillut.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jos sä sen
siitä purkkipäiden myllyttämisestä sait, niin missä mun natsat
on?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jenkinsin kysymys
oli tarkoitettu vitsiksi. Kumpikin ymmärsi, että tämä odottamaton
ylennys ei mitenkään voinut liittyä tappeluun pimeissä
kortteleissa. Ylpeys omasta yksiköstä ja pieni yksiköiden ja
aselajien välinen uhittelu oli asia erikseen. Pieniä nahjauksia ja
nokkapokkia ei katsottu pahalla, niihin jopa kannustettiin jossain
määrin. Mutta oman puolen sotilaiden rusikoiminen
taistelukyvyttömiksi oli jotain, mitä missään yksiköissä ei
katsottu hyvällä. Mikä ikinä olikaan syy Auliksen ylennykseen,
sen tiesi vain komppanianpäällikkö kapteeni Jablonski.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Kapteeni Kirk
Jablonski istui toimistossa työpöytänsä ääressä ja raapi
päätään. Hänen edessään pöydällä oli virallisin leimoin
vahvistettu paperi, jonka sisältöä hän ei kyennyt ymmärtämään.
Tai sisällön toki, mutta ei vaikuttimia sen takana. Samassa
pienehkössä työhuoneessa oli pienempi työpöytä, jonka ääressä
istui komppanian vääpeli ja Jablonskin epävirallinen adjutantti,
sotilasmestari Schwartz. Miehistön keskuudessa tätä nimitettiin
joskus myös Jablonskin sihteeriksi, mutta ei todellakaan Schwartzin
itsensä kuullen. Tämä piti töidensä lomassa esimiestään
silmällä, sillä hän aisti että tällä olisi pian asiaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mark.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niin?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tavallisessa
kanssakäymisessä Schwartz olisi vastannut ”sir”, mutta koska
Jablonski oli puhutellut häntä etunimellä, se merkitsi että
palvelusohjesäännön pikkumaisuudet heitettiin nyt sivuun. Miehet
olivat työskennelleet pitkään yhdessä ja heille oli muodostunut
luottamuksellinen suhde.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitään ideoita
miksi se vaihtolämpöinen huoripukki ylennettiin?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Schwartz toivoi
että olisi saanut päähänsä jotain älykästä tai edes nokkelaa,
mutta koska mitään ei tullut, hän tyytyi vain pudistelemaan
päätään.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jokuhan täältä
oli pakko ylentää, viime partioreissulla meni kaksi kersanttia. Nyt
ne sitten teki minusta kumileimasimen. Minulle,
komppanianpäällikölle, lähetetään ilmoitusluontoinen kirje,
jossa kerrotaan että näin on päätetty.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonski oli
rauhallisin mies, jonka Schwartz tunsi. Nyt havaittavat kohonneet
kulmat yhdistettyinä lievästi korotettuun ääneen olivat
Jablonskin asteikolla raivokohtaus. Schwartz päätti että hänenkin
pitäisi yrittää osallistua keskusteluun jotenkin, ettei päällikön
tarvitsisi käydä pelkkää yksinpuhelua.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sopiiko kysyä,
kuinka korkealta käsky tuli?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Toki sopii,
mutta vastata en voi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Niin korkealta?
Siinä tapauksessa loppuu kyllä aliupseerin ymmärrys kesken.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jablonski katseli
hetken aikaa ajatuksissaan ulos työhuoneen ainoasta ikkunasta.
Ulkona joukko miehiä lastasi varusteita kuorma-auton kyytiin. Toinen
auto odotti taaempana ottaakseen lavalleen partioretkelle matkalla
olevat miehet. Helikopterin säksätys kantautui jostain kauempaa.
Kun Schwartz näytti jo alkavan palata takaisin arkisiin
askareihinsa, Jablonski jatkoi edellisestä aiheesta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jos tämä olisi
mennyt normikaavan mukaan, minulta olisi pyydetty lista. Arvaa
olisiko sammakko ollut listalla?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Schwartz arvasi
ettei olisi ollut.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Taistelussa se
on vain tiellä. Vaikka se kuinka loikkii, se ei mitenkään pysy
muun ryhmän mukana pikamarssissa. Se tarvitsee kaksi kättä, että
voi operoida liipaisinta ja varmistinta samanaikaisesti. Älä edes
kysy, miten se syöttää patruunan lippaasta pesään.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Olen kuullut,
että Jenkins tai Matthews syöttää.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Matthews? Ai
niin, Carnivore. Ja silloin kun se ei sabotoi sodankäyntiä, se
juoksee huorissa ja tappelee kapakoissa. Kaikista komppanian miehistä
se on heittämällä viimeinen, joka ansaitsee mitään muuta kuin
lähtöpassit armeijasta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tämä lienee
tyhmä kysymys, mutta eihän tässä voi olla kyse erehdyksestä
henkilön suhteen?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Soitin sinne
heti kirjeen saatuani ja kysyin samaa. Kysyivät vittuillen, kuinka
monta sammakkoa minulla täällä on. Ja ennen kuin kysyt, niin kyllä
minä tivasin niiltä myös perusteita. Sanoivat pokkana etteivät ne
kuulu minulle! Eivät kuulu komppanianpäällikölle saatana!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Schwartz ei ollut
koskaan nähnyt esimiestään näin raivona. Samassa Schwartz
havaitsi oven ulkopuolella kaksi sotilasta odottamassa. Schwartz ei
ollut varma, oliko hyvä ajatus ilmoittaa heistä päällikölle
juuri nyt. Jablonskin lehmän hermot näyttivät kuitenkin jo
ottaneen voiton lyhyeksi jääneestä pillastuksesta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sir, ne olisivat
täällä nyt. Tuhlaajapojat.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No ei kun sisään
vaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis ja Jenkins
astuivat sisään hieman tavallista hermostuneempina. He olivat jo
jonkin aikaa pohtineet, että jopa Jablonskin sietokyky ylittyy
jossain kohtaa. Oliko se nyt ylittynyt, jäisi nähtäväksi.
Jablonski oli tosiaankin rauhoittunut, hän oli taas oma jäätävä
itsensä. Omalla tavallaan se oli jopa uhkaavampaa, kuin
perinteisemmän tyylin suora huuto.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No mutta,
korpraali Jenkins ja herra kersantti. Onnea muuten ylennyksen
johdosta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kiitos, sir.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Lyhyen hetken
kolme muuta miestä odottivat päällikön seuraavaa avausta. Kun se
tuli, Aulis ja Jenkins helpottuivat, Schwartz ehkä hieman pettyi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tiedätte mitä
tehdä. Jenkins. Vartiopalvelua normaalipaikalla. Ette poistu ennen
kuin teidät vapautetaan. Ei tule tapahtumaan ihan heti. Jos teidät
tavataan nukkumasta, kuohin teidät ja tietäkää että teitä
tarkkaillaan. Ruokaa saatte sen mitä teille armosta annetaan ja
paskalla ette käy. Kaiken paskanne tuotte palveluksen päätyttyä
takaisin housuissanne. Sekin asia tarkastetaan. Poistukaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jenkins koki
päässeensä vähällä. Niinpä hän poistui vauhdilla, ennen kuin
päällikkö keksisi koventaa rangaistusta jotenkin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ja kersantti
pääsee tuttuihin hommiin. Vääpeli Roethlisbergerillä on teille
valmiit ohjeet. Poistukaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Kirk Jablonski ei
ollut tavanomainen maavoimien upseeri. Hänellä ei ollut voimakasta
ääntä, eikä hän juuri koskaan raivonnut. Taistelukentällä hän
ei ollut Areksen kaltainen raakalainen. Hänen avunsa upseerina
perustuivat älyyn, järjestelmällisyyteen ja ennen kaikkea kykyyn
mukautua ja soveltaa. Niinpä hän oli jo kauan aikaa sitten keksinyt
oivan rangaistuksen Aulikselle, joka samalla myös hyödytti
komppanian elämää.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kato! Rupikonna
ite! Ei oo vielä jämät hihassa, onnea muuten vaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Vääpeli
Roethlisberger oli iso mies, joka nautti hyvästä ruoasta ja
juomasta sekä iloisesta seurasta. Hänen tunnusmerkkinsä olivat
ikuinen, koskaan hyytymätön hymy sekä kumajava nauru.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Oli kuule hyvä
että luikit taas huoriin. Ei me näitä putkia saada niillä
käsivempeleillä auki pidettyä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Kun Auliksen
komppanian majoitustiloja oli uusittu, sinne oli rakennettu oikein
vedellä toimiva käymäläjärjestelmä. Pahaksi onneksi suunnittelu
oli ollut taattua US Army -laatua, joten poistoputken halkaisijaksi
oli valikoitunut kokonaiset kaksi tuumaa. Raskaampi ihmisjäte ei
vedellä jatkettunakaan tuollaisesta putkesta jaksanut mennä läpi
kuin ehkä kaksi viikkoa kerrallaan. Putkien avaaminen oli ollut
suuri insinööritaidollinen haaste, kunnes areenalle oli astunut
yhdistelmä Jablonskin neroutta ja Auliksen paatuneisuutta. Jablonski
oli keksinyt sen yhden asian, joka teki Auliksesta, jos nyt ei
korvaamatonta, niin ainakin tarpeellisen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- No niin,
käärinliinat niskaan vaan ja saniteettitöihin!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis kääriytyi
valkoisiin liinoihin, jotka pian olisivat varsin toisen väriset.
Sitten hän könysi paskaputken päästä sisään ja alkoi
ryömimällä tapahtuvan matkansa kohti 25 metriä pitkän putken
toista päätä. Neljä tai viisi päästä päähän tapahtuvaa
matkaa yleensä tarvittiin. Parakeille saavuttuaan Auliksella meni
monesti kolmekin tuntia saadakseen kaiken paskan kuurattua pois
huokosistaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Auliksen
ylennyksen syytä ei tiennyt Aulis itse, eivät hänen
palvelustoverinsa eikä edes hänen komppanianpäällikkönsä. Itse
asiassa sitä ei tiennyt yksikään sielu tässä tukikohdassa. Mutta
aina oli heitä jotka tiesivät. Samalla kun Aulis ähelsi kolmannen
kuurausetappinsa puolivälissä, vain 20 kilometrin päässä
toisessa tukikohdassa eräs henkilö kaatoi lasiinsa 18-vuotiasta
Highland Park single malt -viskiä ja ajatteli Aulista. Hän tiesi.
Avoimesta ikkunasta kuului räsähdyksiä, ikään kuin rikkinäisestä
muuntajasta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Huomasitteko
lapset? Nyt ei ollutkaan ihan niin hurjaa räiskettä ja mäiskettä
kuin aiemmissa osissa. Nyt alettiinkin pohjustaa sellaista tosi
jännää tarinaa. Ette usko jännäksi vai? No ei auta muuta kuin
tulla taas ensi kerralla mukaan, sittenpä kuulette. Nyt kaunitta
unia.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2430417314923080678.post-85766210644480924162017-01-04T00:35:00.001+02:002017-01-04T01:06:17.013+02:00#2<div style="margin-bottom: 0cm;">
(Julkaistu Facebookissa 18.12.2015) <br />
<br />
Hei kaikki,
Aulis-sammakko täällä taas! Nyt on kuulkaa lapset niin, että
tämän tarinan ajaksi voisi olla hyvä, jos teistä ihan ne kaikkein
pienimmät leikkisivät vaikka joitain kivoja leikkejä. Tulette
sitten taas mukaan ensi kerralla, jookosta.
</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="center" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Kehittyneet reidet
ja refleksit pelastivat Auliksen. Säpsähdettyään hereille hän
ehti täpärästi loikata sivuun, ennen kuin ilotyttö kierähti
unissaan hänen päälleen. Tyttö oli hento, mutta Auliksen
liiskaamiseen ei tarvittaisi paljon. Auliksella oli kaksi kotia;
parakit toivat leivän, Da Nangin pimeät korttelit toivat ilon.
Kortteleista löysi kaiken mitä saattoi haluta, sekä koko liudan
sellaista mitä ei halunnut. John ei näissä kortteleissa
näyttäytynyt. John oli kunnon poika pieneltä maatilalta
Minnesotasta. Hän ei koskenut viinaan eikä huumeisiin. Kun
edellisellä partiomatkalla Aulis oli tarjonnut Johnille
kivunlievityksen, kyseessä oli mahdollisesti ensimmäinen ja ainoa
kerta, kun John oli kajonnut mihinkään huumaavaan. Mitä naisiin
tuli, John pysyi uskollisena Granite Fallsissa odottavelle
kihlatulleen. Muille ryhmän taistelijoille Da Nangin synnit
maistuivat. Erityisesti Aulis, Jenkins ja Carnivore olivat
pitelemättömiä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tyttö makasi
sängyllä alastomana ja tuijotti kattoon silmin, jotka eivät
varsinaisesti olleet avoimet taikka suljetut. Molemmat olivat
nauttineet yön annista, tytöstä tosin sai toisenlaiset sävärit
kuin Auliksesta. Nämä olivat pääosin lähiseutujen
maalaisperheiden tyttöjä, jotka oli lähetetty kaupunkiin
tienaamaan amerikkalaissotilaiden saavuttua. Rahaa ja huumeita
vastaan he toteuttivat kaiken, mitä poka kehtasi toivoa. Aulis
kehtasi enemmän kuin useimmat. Äkkiä Aulis alkoi nähdä ja kuulla
kuvia ja ääniä, jotka eivät olleet tästä hetkestä. Kyse oli
eräänlaisesta flashbackistä flashbackissä. Aulikselle
normikauraa. Monesko taso tämä oli todellisuuden alapuolella? Tai
yläpuolella? Aulis ei tiennyt eikä varsinkaan välittänyt. Aulis
koki olevansa jonkinlaisessa toimistohuoneessa, jossa oli hänen
lisäkseen kaksi miestä. Miehet olivat amerikkalaisia. He eivät
nähtävästi noteeranneet Auliksen läsnäoloa mitenkään, Aulis
oli siis tilanteessa pelkkänä katsojana. Miehet puhuivat kuitenkin
Auliksesta. Heillä oli sotilasunivormut ja he vaikuttivat olevan
jonkinlaisia tiedustelumiehiä. Aulis saattoi erottaa nimikyltit
heidän rintamuksissaan. Rodgers ja Brady. Rodgers aloitti puheen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Luitko raportin
kokonaan?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis siristi
silmiään ja totesi raportin käsittelevän häntä itseään.
Siihen oli nähtävästi kerätty kattava luettelo kaikista niistä
palveluksista, joita Aulis oli lypsänyt Da Nangin lintusilta. Se
vaikutti nopealla vilkaisulla paksummalta kuin Pohjantähti
-trilogia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kannesta
kanteen. On saatana kermitillä libido.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sulla kai on
muistiinpanoja?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- On. Verrataanko?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Rodgers asetti
silmilleen lukulasit, sitten miehet alkoivat käydä muistiinpanojaan
läpi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Numero 8 ei voi
olla laillinen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kaiketi ei,
mutta kohdan 15 ei pitäisi olla fyysisesti mahdollinen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mitenkäs 28,
miten tyttö on voinut hengittää?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Paha sanoa mutta
jotenkin kai. Ei tätä liskoa taposta syytetä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Se ei ole lisko,
vaan sammakkoeläin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kyllä mä ton
tiesin. Mutta onko kohdan 45 tyttö tavoitettu?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ei tietääkseni,
ymmärrän tosin syysi. Noin sairas on vaaraksi vähintään
itselleen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kohtaan 61 mä
en voinut kirjoittaa muuta kuin ”Voi hyvä Jumala”.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Rodgers hymyili
nuoremmalle tutkijalle.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mulla siinä
luki ”Nyt vittu oikeesti!”</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Päästyään
listan loppuun miehet ottivat syvän takanojan tuoleissaan. Rodgers
kaivoi pöytälaatikosta esiin pullon Bourbonia ja erikseen kysymättä
kaatoi kahteen lasiin. Otettuaan tuhdin siivun Brady aloitti puheen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sä olet siis
seurannut tätä sammakkoeläintä pitkäänkin?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Se on
kolmannella rundilla. Tavat ei muutu tai korkeintaan pahenee. Mä
olen jo oppinut käsittelemään niitä juttuja. Niinä iltoina mä
vain painun hämärään baariin ja unohdan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Single malt ja
tyttö kylkeen?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Kuule niinä
iltoina ei toinen noista maistu.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Miehet nauroivat.
Brady ymmärsi kyllä. Auliksen irstailut vetivät normimieheltä
vatsan kuralle.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis oli taas
palannut likaiseen huoneeseen halvassa ilotalossa. Tyttö ei
osoittanut tokenemisen merkkejä. Asiantuntijana Aulis kuitenkin
näki, ettei yliannostuksen vaaraa ollut. Äkkiä oveen koputettiin
voimalla, tarkemmin sanoen sitä hakattiin. Se ei yleensä ollut hyvä
merkki näissä kortteleissa. Sodan alkuvuosina oven takana olisi
todennäköisesti ollut sotapoliisiosasto. Pian yksiköiden
komentajat olivat oppineet, että kortteleihin oli liian helppo
kadota, ja kun lähes joka partioretkellä pari kolme sotapoliisia
liittyi kadonneisiin, muodostui hävikki helposti saantoa
suuremmaksi. Paikallinen korruptoitunut poliisi sen sijaan suoritti
ratsioita, heidän kynsiinsä ei kannattanut joutua. Aulis harkitsi
hetken pakoa ikkunan kautta, kun kuuli sitten helpotuksekseen oven
takaa Jenkinsin äänen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Oletko sä
siellä? Oletko sä tajuissasi? Mä lähden baariin tai luolaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Joo, venaa
sekunti.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Vuoteen
reporangasta ei olisi iloa ainakaan vuorokauteen, eikä näihin
lorttoloihin muutenkaan kannattanut jäädä ratsiaa odottamaan.
Aulis oli nopeasti pukeutunut ja astui ovesta käytävään.
Jenkinsin kasvoissa näkyivät pitkän rypemisen jäljet. Aulis oli
kiitollinen, että näissä läävissä ei juuri ollut peilejä.
Pojat olivat ainakin viikon eläneet kuin siat vatukossa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Baariin vai
luolaan?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vois olla hyvä
aloittaa siirtymä takaisin kohti sotilaselämää. Proosallinen
viina saa kelvata.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mä ajattelin
ihan samaa. Koska meidän piti olla takaisin?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Keskiviikkona
kai.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Siis tulevana
vai edellisenä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Take a wild
guess.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Toverukset
saapuivat tarjoiluravintolaan, jonka vetovoima oli jotain mädän
vietkong-raadon ja rypälepommin väliltä. Pian he istuivat
pöydässä, joka tuntui pysyvän pystyssä lähinnä termiittien
ryhmätyöllä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Mistä vetoa
että noiden juomat on nähneet enemmän vernissaa kuin tää pöytä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Paikan viina oli
vahvaa. Jokainen tilavuusprosentti oli tarpeen, ne auttoivat juojaa
työntämään mielestään juoman hajun ja maun. Kaverukset istuivat
hetken aikaa ääneti siemaillen, irvistellen ja oksennusrefleksiä
huijaten. Parin kierroksen jälkeen Jenkins muuttui mietteliään
näköiseksi. Aulis alkoi jo epäillä Jenkinsin olevan lähellä
henkilökohtaista pilkkua, kun äkkiarvaamatta tämä aloitti puheen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Aulis hei, mä
mietin tässä vaginaa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Et ole ainoa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ei kun
teknisesti.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jatka.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Siellä on kai
paljon verisuonia.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- On.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Ja ne on
pinnassa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Vieläkin
oikein.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jenkins vaipui
taas ajatuksiinsa ja otti pitkän siemauksen. Niin kovasti hän
pohti, että edes viinan maku ei aiheuttanut kouristusta. Samassa hän
jatkoi.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Eikös
sellaisista paikoista kemikaalit imeydy tehokkaasti?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Pyritkö sä
tällä johonkin, GI?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Pyytääkö ne
sua koskaan ryömimään sisään?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Sinnekin.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Tässä vaiheessa
Aulis rekisteröi jotain liikehdintää ja ääntelyä baarin
vastakkaisessa päässä. Mekastajat olivat nuoria ja nousussa. Aulis
seurasi heitä hetken. Ensimmäisellä rundilla, asenteesta ja
kunnosta päätellen myös ensimmäisillä iltalomilla. Jos hän
jonkin asian tunsi, niin USA:n sotilaspiirit niiden omimmassa
ympäristössä, siis ainakin Auliksen mielestä omimmassa. Auliksen
tarvitsi vain kuulla yksittäisiä fraaseja ja lauseenpätkiä sieltä
täältä. 3rd Force Reconnaissance Company, Yhdysvaltain
Merijalkaväki. Pahimman lajin kyrpiä.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Jenkins hei.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Paikalla.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Tuolla on
muutama jarhead, joilla olisi käyttöä elämäntapavalmennukselle.
Vedetäänkö pataan?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Jenkins loi
laiskasti katseensa Auliksen tuijotuksen suuntaan.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Synti olis
jättää vetämättä. Mutta ei aloiteta.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Juu ei.
Odotetaan että ne tulevat soittamaan poskea. Tulevat täydellä
varmuudella.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis yllättyi
itsekin, kuinka nopeasti ensimmäinen känninen kuovi alkoi luovia
tuhoon. Nuorukaisista suulain oli havainnut Auliksen ja Jenkinsin.
Nyt hän oli päässyt heidän pöytänsä luo.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- ”US Army”.
Ei jumalauta jätkät, nyt törmättiin koviin kavereihin!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Poika oli saanut
parhaan sotilaskoulutuksen, mitä setä Samulilla oli tarjota. Se oli
maksanut enemmän kuin Rhode Islandin julkinen koulutoimi. Hän
varmasti osasi purkaa viuhkamiinan pakaroillaan. Mutta
kapakkatappelun alkeiskurssi oli vasta alkanut. Ensimmäinen
harjoitustehtävä saapui vauhdilla, kun Auliksen linkoama puolitäysi
pullo murskaantui tiedustelijan täyteen päähän.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Semper fi,
bitch!</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Aulis säkenöi,
hän eli näitä hetkiä varten. Hän loikki pitkin pöytiä ja
lattioita, recon-vässykät yrittivät turhaan tallata päälle.
Jenkins oli tyrmännyt jo kaksi vastustajaa otteilla, joista voisi
hyvinkin päätyä sotaoikeuteen. Nämä nuorukaiset olivat eliittiä
joillain taistelukentillä, mutta eivät tällä. Aulis ja Jenkins
olivat Da Nangin huorakortteleiden eliittiä. Täällä piti lyödä
ensin ja lujaa. Täällä piti valita taistelunsa ja hyödyntää
ympäristö. Täällä likaiset otteet palkittiin ja raakuus oli
hyve. Kaikki tämä päti toki myös viidakkosotaan, mutta keinot ja
tarvittavat taidot poikkesivat.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Myöhemmin
aamuyöstä, kun heitä kuljetettiin sotapoliisien maijassa kohti
tukikohtaa, Jenkins esitti kysymyksen.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- Voitettiinko me?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
- En muista. Onko
sillä väliä?</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
Ulkoa kuului
epäsäännöllinen staattisen sähkön rätinä. He ohittivat
ilmavoimien tukikohdan, jolta juuri oli nousemassa sähköpurjeita
partio- ja pommituslennoille. Aulis katseli auton kalteri-ikkunan
läpi purjeiden liekojen välisiä läpilyöntejä, jotka olivat
tyypillisiä nousuvaiheessa.</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="center" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
No niin, lapset.
Tällä kertaa meillä oli tällainen juttu, joka oli ehkä enemmän
vähän isompien makuun. Toivottavasti pienilläkin oli hauskaa
piilosilla. Ensi kerralla tarinoidaan sitten taas koko porukalla,
eikö niin. Kauniita unia taas, toivoo Aulis-sammakko.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2430417314923080678.post-54942018489271113072017-01-04T00:19:00.000+02:002017-01-04T01:05:35.112+02:00#1<div style="margin-bottom: 0cm;">
(Julkaistu Facebookissa 13.12.2015) <br />
<br />
Hei kaikki lapset. Minun nimeni on
Aulis. Kuten näette, tai nythän minä ihan hupsuja puhun. Kun
ettehän te minua tietenkään näe. Kun eihän tämä ole mikään
sellainen kuvakirja. Ihan tavallinen kirjahan tämä vain on, jota
isä tai äiti teille lukee, ja isoimmat teistä lukevat ehkä ihan
itse. Mutta jos te voisitte nähdä minut, niin huomaisitte että
minä olen tällainen pieni kiltti sammakko. Mutta minä en ole ihan
tavallinen sammakko. Minä näen sellaisia juttuja kuin flashbackejä.
Nyt tuli vähän vaikea sana, mutta kyllä isä tai äiti varmaan
kertoo teille, että mikä se sellainen flashback oikein on. Minun
flashbackini sijoittuvat Vietnamin sotaan. Se oli sellainen sota,
joka käytiin jo tosi kauan aikaa sitten. Siinä sodassa Amerikan
presidentti halusi estää sellaisen dominoilmiön syntymisen,
etteivät pahat sedät levitä kommunismia. Mutta tiedättekö, uudet
ystäväni, hassuinta tässä on se, että en ole oikein varma,
olenko edes osallistunut Vietnamin sotaan. Katsokaas kun minussa on
vielä toinenkin jännä puoli. Minä en ole ihan sellainen sammakko
joita te olette ehkä nähneet kesämökin kuistin alla. Minä tulen
kaukaa Etelä-Amerikasta ja minä olen vähän hallusinogeeninen. Se
tarkoittaa sitä, että jos minua nuolee niinkuin tikkaria, niin voi
nähdä kaikkia jänniä juttuja. Välillä minä nuoleskelen
itseäni, joten en aina ihan tiedä mitkä muistot ovat tosia ja
mitkä vain niitä jänniä juttuja. Joskus minä saatan katsella
jänniä juttuja kuusikin viikkoa putkeen. Nyt minä haluan kertoa
teille seikkailuistani.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="center" style="margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aulis seisoi metsän reunassa ja
tärisi. Hän ei ollut ainoa. Auliksen ryhmän henkiinjääneet
olivat asettautuneet viidakon ja riisipellon rajalle.
Keskivietnamilainen sademetsä tarjosi näkösuojaa, mutta riisipelto
mahdollisti pelastushelikopterin laskeutumisen. Ryhmän radisti Rex
oli kiivennyt kukkulan laelle paremman kuuluvuuden saavuttamiseksi.
Aulis, Bob, Jenkins ja Carnivore seisoivat hajanaisessa ringissä,
kaikista heijastui järkytys ja pelko. Ympäröivä viidakko oli kuin
Auliksen kotimaasta, mutta siinä oli jotain mitä Aulis ei ollut
kotona joutunut kokemaan. Sen kaikissa varjoissa väijyi kuolema.
Viides mies ei seissyt, hän makasi maassa ringin keskellä. John oli
haavoittunut pahoin. John haukkoi henkeä, hän ei enää kyennyt
edes äänekkäisiin tuskanhuutoihin. Hän hamusi käsillään
vatsansa seutua. Koko tuo alue hänen kehostaan oli veren värjäämä.
Lisäksi asetakin alta näkyi tummia muotoja, jotka epäilemättä
olivat hänen sisäelimiään. Bob kumartui ja oksensi. John selvästi
keräsi voimiaan johonkin ponnistukseen. Hän teki kaikkensa
pitääkseen vapinan ja kouristukset kurissa, sitten hän sai
ilmoille sanan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Aulis.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Auliksen kurkkua kuristi ja silmät
vettyivät. Hän tiesi, mitä John tulisi sanomaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Meillä oli sopimus. Meillä on
sopimus.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aulis oli itse ehdottanut sopimusta.
Hän ei ollut uskonut olevansa se, joka joutuisi sopimuksen täyttäjän
rooliin. Hän oli pitänyt itsestään selvänä, että pieni
sammakko joutuisi luultavammin siihen asemaan, jossa nyt oli John,
minnesotalainen jätti. Sopimus kuitenkin velvoitti molempia. Muut
miehet katselivat saappaidensa kärkiä, he tiesivät tämän olevan
Johnin ja Auliksen välinen asia. Aulis taas tiesi mitä oli Johnille
velkaa. Hänen koko vartalonsa tärisi, kun hän vihdoin uskalsi
luoda katseensa siihen, mitä piteli oikeassa kädessään. Aulis,
kuten myös John, kuljetti Colt 1911 -palveluspistooliaan ”in
condition one”. Se tarkoitti, että patruuna oli valmiiksi syötetty
pesään ja varmistin oli päällä. Se mahdollisti sen, että joko
oma tai asetoverin kärsimys oli mahdollista päättää vain yhtä
kättä käyttäen, koska luistia ei enää tarvinnut operoida. Tämän
lisäksi kumpikin aseveljistä oli ladannut patruunapesään
kotimaasta mukaan ottamansa patruunan, jossa luoti oli laajenevaa
hollow point -mallia. Se maksimoisi onnistumisen mahdollisuuden.
Vihollisen ampuminen tällaisella olisi sotarikos. Niinpä lippaassa
olevat .45 ACP -patruunat olivat USA:n maavoimien jakotavaraa. Niissä
kaikissa oli Geneven sopimuksen määräykset täyttävä
kokovaippaluoti. Pistooli painoi Auliksen kädessä enemmän kuin
mitä se oli koskaan painanut. Aulis pakotti ääneensä kepeyttä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Toisin päin olisi ollut helpompaa.
Mut olisi voinut vain liiskata saappaan alle.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
John onnistui saamaan kasvoilleen
lyhytkestoisen hymyn. Hymyn hälvettyä hän katsoi Aulikseen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Naurut on naurettu. Mun pitää
lähteä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aulis tunsi koko maailman painon
pienillä vihreillä olkapäillään. Jenkins istui maassa ja itki,
muut katsoivat Aulikseen kiitollisina siitä, etteivät olleet hänen
asemassaan. Aulis sulki silmänsä. Ne tunteet jotka hän tuolla
hetkellä koki, niille hänellä ei ollut nimeä. Teko joka häntä
odotti, oli hirvittävin mitä saattoi kuvitella. Ja jokainen
epäröinnin hetki pitkitti Johnin piinaa. Hän pakotti katseensa
Johnin silmiin ja alkoi nostaa pistoolia. Hän ehti rekisteröidä
Johnin kiitollisen katseen, kun äkkiä tilanne keskeytyi. Rex juoksi
rinnettä alas ja huusi jotain.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Ne on täällä kymmenessä
minuutissa!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Huuto sähköisti kaikki miehet.
Carnivore tivasi lisätietoja.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- ”Ne”? Sieltä on siis kopteri
tulossa?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Joo, mutta ne ei voi laskeutua tähän
kohtaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Miksi ei?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Vitustako minä tiedän. Meidän
pitää siirtyä tuonne pellon toiselle reunalle. Ja nopeaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Millä me John sinne saadaan?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- No kannetaan kai, koittakaa nyt tekin
jotain.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jenkins ja Bob alkoivat saman tien
valmistaa improvisoituja paareja Fort Bradfordissa annetun
koulutuksen opettamalla tavalla. Aulis katsoi Johniin, tämän
kasvoilla ei näkynyt helpotusta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Aulis, mä en kestä sinne asti.
Lopeta mut tähän, mä pyydän.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Muut olivat työn touhussa, tämän
hetken Aulis ja John jakoivat kahdestaan. Aulis mietti kuumeisesti.
Ajatus odottavasta pelastuksesta oli huumaava. Mutta John oli
huonossa kunnossa, oli ihme että hän ylipäätään vielä eli. Oli
hyvin mahdollista, että John ei selviäisi hengissä. Silloin
paarimatka riisipellon yli olisi vain viimeinen tarpeeton helvetti
ennen väistämätöntä loppua. Aulis loi yhden katseen pistooliin,
toisen Johniin, sitten hän teki päätöksensä. Aulis loikkasi
Johnin kasvoille ja asetti selkänsä tämä huulia vasten.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Nuole.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Sä tiedät mitä mieltä mä olen
tästä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Nyt ei olla Da Nangin
huorakortteleissa. Sä tarvitset tätä, se auttaa kipuun.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
John ei jaksanut vastustaa enempää.
Hän nuolaisi ensin varovaisesti, sitten ahnaammin. Pian hänen
ilmeensä paljasti toivotun. Hänen olonsa oli muuttunut miten kuten
siedettäväksi. Rex, vaikka ei ollutkaan sotilasarvoltaan muita
korkeampi, oli ottanut johtajan roolin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- No niin, liikkuu!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Bob ja Jenkins siirsivät Johnin
paareille ja sotilasryhmän rippeet aloittivat siirtymän. Tahti oli
ripeä, Aulis olisi halunnut loikkia, mutta varusteet painoivat
liikaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Miten se on noin raukea?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Kai se veti satsit sammakosta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Toisissa oloissa tämä sananvaihto
olisi aiheuttanut tappelun. Ensinnäkin ”sammakko” oli rasistinen
termi, toisekseen Auliksen erittämät hallusinogeenit olivat ryhmän
sisäinen tabu. Tämä oli kuitenkin niitä hetkiä sodassa, jolloin
yhteenkuuluvuus voitti kaiken eripuran. Pian Carnivore löysi myös
toisen puheenaiheen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Miten ne pääsi läpi?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Rex loi Carnivoreen tiukan katseen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Ketkä ja mistä?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Tää pelastuspartio. Miten ne sai
hekon tänne?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Miksi ne ei olis saaneet?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Miks sä näyttelet tyhmää? Ryssä
ja kiinalainen lentää täällä ihan tolkuttoman määrän black op
-lentoja. Eikä noiden kotivinosilmienkään it ihan avuton ole.
Meille sanottiin lähtiessä, että mitään apua tuskin tulee.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- No tuli kuitenkin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tässä vaiheessa ryhmä oli jo
saavuttanut määränpäänsä, joten muutkin alkoivat osallistua
keskusteluun.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Kai sillä on saattue.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Saattue? Meitä varten vai?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- No miksei?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Herää vitun pahvi. GI tarkoittaa
General Issue. Meitä riittää.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Keskustelun katkaisi kaunein ääni,
jonka viidakkosoturi tiesi. Metsän reunan takaa lähestyi
Huey-helikopteri. Sitten ryhmä havaitsi jotain, joka sai kaikki
hiljenemään. Sademetsän siluetin takaa nousi näkyviin kaksi
majesteettista näkyä. Aulis tuijotti lumoutuneena hitaasti
akselinsa ympäri pyöriviä aluksia. Bob tarkensi katsettaan ja
raportoi.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Tennessee Pride ja Suzie Q.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
- Ne lähettivät kaksi sähköpurjetta
meidän takiamme? Miksi helvetissä?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jenkinsin kysymys oli osoitettu
Rexille, tämä vain pudisti päätään. Auliksella oli aavistus,
mutta siitä hän virkkanut sanaakaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="center" style="margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Huhhuh lapset, olipa se menoa se!
Paljon kivoja ja jänniä juttuja jäi vielä vastausta vaille, mutta
niiden aika ei ole ihan vielä. Kerrotaan niistä sitten ensi
kerralla. Nyt simmut kiinni ja peitto korviin. Oikein kauniita unia
teille kaikille toivottaa Aulis-sammakko.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0