#9

No niin lapset, kaikki kuulolle! Aulis-sammakko on täällä taas jatkamassa tarinaansa. Nytpä ei höpötelläkään turhia, vaan syöksähdetään suorilla sisään Auliksen jänniin seikkailuihin!

***

- Kerroinko mä jo siitä Burman molopäästä?

- En mä tiedä, et kai.

Carnivore vastasi, koska Bob oli lyöntivuorossa ja Jenkins hakemassa oluita. Bobin missattua helpohkon keskipussituksen oli Auliksen vuoro asettua biljardipöydän äärelle, se toi Carnivorelle kaivatun tauon Auliksen puheripulilta. Aulis oli kotiutunut odottamattomalta diplomaattikomennukseltaan myöhään yöllä, nyt elettiin seuraavan päivän iltaa ja Aulis oli vihdoin päässyt viettämään kaipaamaansa pelihetkeä. Koko päivän Aulis oli viettänyt ilmavoimien tukikohdassa Bensonin tiimin tentattavana. Oli ensiarvoisen tärkeää, että käsilaukun uumenista tehdyt havainnot purettaisiin, kun ne olivat vielä tuoreessa muistissa. Aluksi Aulis ei ollut voinut ymmärtää, miksi hänet oli pantu kuuntelemaan kieltä jota hän ei ymmärrä. Tiimi oli kuitenkin ollut hyvin valmistautunut. He tiesivät mitä keskustelu käsittelisi, heidän tarvitsisi vain saada tietoonsa tietty joukko yksityiskohtia. He olivat laatineet joukon avainsanoja, joita natiivipuhuja toisteli Aulikselle. Aulis yritti parhaansa mukaan muistaa, mitä sanoja oli kuullut ja millaisten lauseaihioden yhteydessä. Menetelmä oli aluksi tuntunut kömpelöltä ja alkeelliselta, mutta kun osumia tuli riittävästi, niiden ristiintarkastelu tuotti tuloksia, joiden perusteella saattoi vetää tarkkojakin johtopäätöksiä. Lisäksi heitä oli kohdannut odottamaton onnenpotku. Keskustelun loppuvaiheilla huoneeseen oli saapunut kolmas henkilö. Tämä ei puhunut samaa kieltä kuin kaksi ensimmäistä, joten kolmikko oli käyttänyt yhteisenä kielenä englantia. Tämän keskustelun Aulis oli kyennyt toistamaan tutkijoille lähes sanasta sanaan. Aulis ei ollut kokenut Suomen edustuston tehtäväänsä erityisen mielekkääksi, mutta ilokseen hän saattoi havaita, että se oli tuottanut tuloksia. Bensonin tiimi vaikutti varsin tyytyväiseltä.

Nyt Aulis sitten pelasi biljardia ja hukutti palvelustoverinsa marinalla. Aiemmin päivällä Bensonin kanssa oli käyty huolellisesti läpi, mitä edellisen illan asioista sopi sanoa ja mitä ei. Benson oli arvellut että se olisi parempi lähestymistapa, kuin yrittää vaatia Aulista pitämään suunsa kokonaan kiinni. Kerrottavaa olikin riittänyt koko pelisession ajan, jota nyt oli kulunut jo noin tunti. Bob, Jenkins ja Carnivore olivat kuunnelleet Auliksen sadattelujen höystämää vuodatusta kollegiaalisesti nyökytellen ja välillä toisiinsa vilkuillen. Kukaan heistä ei juuri ollut päässyt ääneen, kunnes Bob aloitti, osoittaen sanansa Aulikselle.

- Aulis kuule. Mä en nyt ihan ymmärrä, miksi sä olet niin negana tästä kuviosta.

- Ai sunko mielestä ei pitäisi?

- No ton perusteella mitä sä olet kertonut siitä eilisestä keikasta, niin olihan siinä joo omat suhteellisen paskatkin puolensa, mutta missä hommassa ei sitten ole? Mieti ihan meidän normi partioreissuja.

Aulis keskittyi seuraavaan lyöntiin eikä vastannut. Se antoi Bobille tilaisuuden jatkaa. Jenkins ja Carnivore eivät osallistuneet keskusteluun. Aulis oli aistivinaan, että Bob edusti puhuessaan kaikkia kolmea.

- Ne on sulle rankkoja, et voi väittää muuta. Kun pitää siirtyä nopeasti tai operoida isoja aseita tai muita laitteita, niin se on sulle väkisinkin vaikeampaa kuin muille. Me tiedetään mikä sitkeä sissi sä olet, mutta mieli ei voita materiaa loputtomiin.

Aulis ei vieläkään vastannut. Hän oli entistäkin varmempi, että kyseessä ei nyt ollut mikään Bobin spontaani pohdiskelu, vaan koko kolmikon pidemmän tuuminnan julkituonti. Bob oli ryhmän miehistä ylivertaisesti paras asettelemaan sanojaan, siksi hänet oli epäilemättä asetettu puhemiehen osaan. Carnivore olisi saattanut vain töksäyttää, että mitäs siinä sisilisko vingut, olisit iloinen että vihdoin löydät jotain jossa pärjäät. Aulis oli tavallisesti herkkä pahastumaan, mutta nämä kolme olivat hänen lähimmät palvelustoverinsa, itse asiassa he olivat hänen ainoat oikeat ystävänsä koko maailmassa. Ystävien kesken vaikeistakin asioista piti voida puhua suoraan. Sitten oli Jenkinsin vuoro avata suunsa.

- Sä tiedät Aulis, että mä ottaisin luodin sun puolesta. Mua vaan vähän pelottaa, että jonain päivänä siihen mennään vääjäämättä.

Tämä osui Aulikseen syvälle. Jenkins ei ollut sanonut mitään sellaista, mitä Aulis itse ei olisi tykönään pohtinut. Kun oltiin Fort Bradfordin parakeilla, yhden sotilaan heikompi suoriutuminen tarkoitti muille enemmän hommia. Sotatoimialueella se tarkoitti heille kuolemanvaaran lisääntymistä. Vaikka Aulis miten olisi halunnut selittää asian toisin, oli kiistaton tosiasia, että keskittyessään kantamaan häntä, hänen varusteitaan tai ladatessaan hänen aseensa keskellä tulitusta hänen ystävänsä asettivat itsensä suurempaan vaaraan, kuin mikä oli välttämätöntä.

Aulis oli jo lopettanut lyöntivuoronsa, mutta Bobilla ei ollut mitään kiirettä rynnätä pöydälle nähdessään Auliksen pää painuksissa ja mietteissään. Pysähtynyttä hetkeä ei kestänyt kauan. Aulis nosti päänsä ja kohdisti katseensa vuoron perään kunkin kolmen aseveljen silmiin. Sitten hän nyökkäsi merkitsevästi. Se riitti, mitään sanoja ei tarvittu. Peli-ilta jatkui täysin muiden aiheiden merkeissä.

- Puhuin just velipojan kanssa puhelimessa. Oli päässyt näkemään Rolling Stonesin livenä.

- Onnekas mulkku. Vittu kun ollaan täällä, tais jäädä multa näkemättä.

- Meinaat että ne ei enää jatka kauaa?

- Maksimissaan vuoden, Richards on jo huonossa kunnossa.

***

- Oletan, että minut on pyydetty paikalle hyvästä syystä.

James Kelly oli arvonsa tunteva mies. Yhtä lailla kuin oman arvonsa, hän kuitenkin ymmärsi myös sen, että prikaatikenraali Manning ei vaivaisi häntä näin kiireisellä kutsulla, ellei asia olisi kansallisen turvallisuuden kannalta kriittinen. Kutsu ei myöskään ollut tullut hänelle yllätyksenä. Oli selvää, että presidentillä oli täytynyt olla jokin erityinen syy pyytää häneltä tätä palvelusta. Kelly oli kuulunut presidentin luottomiehiin jo, kun tämä oli ollut hapuileva nuori Massachusettsin kuvernööri. Viikkoa aiemmin presidentti oli halunnut tavata Kellyn. Tapaamisessa presidentti oli vaikuttanut huolestuneelta, vaikka olikin pitänyt yllä saman poikamaisen huolettomuutensa, jolla oli varmistanut itselleen 25-55 -vuotiaiden naisten äänet. Presidentti oli ilmaissut halunsa saada Vietnamiin mies, johon saattoi luottaa varauksettomasti. Kellyllä oli ollut kolme päivää aikaa järjestää asiansa ennen lähtöä. Perille päästyään hän oli hädin tuskin ehtinyt asettua aloilleen, kun oli saanut vastaanottaa hälyttävän oloisen viestin Manningiltä.

- Sir, tilanne on kriittinen, kuten voitte pian havaita. Jack, voitko aloittaa.

Manning istui tuolilleen ovaalin muotoisen kokouspöydän äärelle ja huomion keskiöön nousi nuori kapteeni, joka aloitti esittelemällä itsensä Jack Fosteriksi. Kävi ilmi, että Foster työskenteli yksikössä nimeltä National Assembly for Defense Innovations and Development. Kellyn kasvoilla vilahti hymy. Pitkän kokemuksensa turvin hän tiesi varmuudella, että instituutin, jolla oli noin läpeensä ankea nimi, täytyi tehdä jotain saatanan salaista. Sitä se todellakin teki, NADID vastasi käytännön tasolla USA:n kaikkein varjelluimmista puolustusteknologian pyrinnöistä. Kelly odotti kärsivällisesti, että Foster sai sanottua kokousprotokollan vaatimat tyhjänpäiväisyydet siitä, mikä tilanne oli yhtäältä sodassa, toisaalta maailmanpolitiikassa, jotta kaikki paikallaolijat ymmärtäisivät tilanteen vakavuuden ja seuraavien siirtojen kriittisyyden. Pian Foster pääsi käsiksi itse asiaan.

- Tohtori van Houten valottaa nyt tiettyjä teknisiä yksityiskohtia.

Theodore van Houten oli arvokkaasti ikääntynyt akateemisuuden ruumiillistuma. Kelly tunsi tämän maineelta. Mies oli onnistunut lopulta saavuttamaan uusien maanmiestensä luottamuksen vuosikymmenien tinkimättömällä työllä. Van Houten oli värvätty Yhdysvaltoihin vuonna 1945 suoraan natsi-Saksan kesken jääneestä sähköpurjeohjelmasta. Ennen puheensa aloitusta hän odotti, että hänen assistenttinsa ehti jakaa kaikille läsnäolijoille näytteen. Kelly tutki käsiinsä saamaansa näytettä. Se oli jonkinlaista monisäikeistä rihmaa, ohutta kuin perkele. Asiayhteys ei ollut jättänyt suurta erehdyksen vaaraa sen suhteen, mitä rihma oli. Kelly keskittyi kuuntelemaan van Houtenia, joka oli vihdoin pääsemässä puheensa alkuun.

- Pitelette käsissänne edistyneintä sähköpurjeliekaa, jonka ihmiskunta on koskaan kyennyt tuottamaan.

- Arvaanko oikein, että onnittelut eivät ole nyt paikallaan?

Jotkut läsnäolijoista mulkaisivat Kellyä paheksuvasti, mutta van Houten vain nyökkäsi ilottomasti.

- Asia on juuri näin. Tämä lieka ei ole minun ryhmäni työn tulosta. Me emme valitettavasti ole kyennneet likimainkaan näihin parametreihin.

Van Houten ja Manning vaihtoivat nopean katseen, sitten van Houten jatkoi.

- Niin, anteeksi. Lienee hyvä kerrata muutamia sähköpurjeteknologian perusasioita. Sähköpurje on omimmillaan melko yksinkertainen konsepti, mutta sielunvihollinen pitää majaansa sen loputtomissa yksityiskohdissa. Liean tulee olla johtavaa ja ohutta. Lisäksi materiaalin vetolujuus ja bondautuvuus vaikuttavat suoraan siihen, kuinka tehokkaan purjeen voimme kullakin annetulla tuotantoteknologialla tuottaa. Niin, anteeksi, liean monisäikeisyyden vaatimus on varmasti kaikille ilmiselvä?

Ovaalipöydän ympäriltä katsoivat riittävän monet epätietoiset silmät, jotta van Houten ymmärsi jatkaa aiheesta.

- Mikäli purje koostuisi yksittäisistä langoista, se ei kestäisi ilmatorjuntatulitusta tai edes lintuparvea. Suurin haastemme onkin ollut löytää tapoja muodostaa riittävän pitäviä bondeja yksittäisten lankojen välille. Jos tämä ominaisuus voidaan yhdistää liekamateriaaliin, joka tarjoaa maksimaalisen vetolujuuden ja johtavuuden, sekä vielä liudan muita ominaisuuksia, joilla en teitä ikävystytä, ollaan saavutettu täydellinen purje.

- Ja nyt sen on saavuttanut vihollinen?

- Ymmärtänette, että sanan täydellinen ei pitäisi kuulua tiedemiehen sanavarastoon, mutta käsissänne oleva lieka on jotain, jota voidaan pitää aikamme sotateknologian merkittävimpänä kvanttihyppynä.

- Voitteko duplikoida sen?

- Voimme, mutta siinä puhutaan kuukausien, ellei vuosien työstä. Mikäli olen ymmärtänyt kenraali Manningin oikein, sodankäynnin aikajana ei ole lainkaan näin salliva.

Manning nyökkäsi synkin ilmein ja vahvisti van Houtenin arvelun.

- Siitä hetkestä, kun vihollinen saa tämän liekateknologian laajaan sotilaskäyttöön, me häviämme tämän sodan viikoissa.

- Cooper, et varmaankaan ole huolissasi vain näistä viidakoista?

Kelly ja Manning tunsivat toisensa vuosien takaa.

- Jim, tiedät hyvin mitä meillä on pelissä. Tämä tappio olisi vain yksi nöyryytys, mutta jos ja kun vihollisemme alkaisi jakaa uutta teknologiaansa ideologisille kumppaneilleen, me olisimme todellisen dominoefektin äärellä. Arvon läsnäolijat, haluan nyt jakamattoman huomionne. Sikäli kuin ette ole sitä jo tähän mennessä ymmärtäneet, on todellinen mahdollisuus, että kommunismi saattaa voittaa.

Jos mitään, niin tätä lausuntoa täytyi seurata täydellinen hiljaisuus.

***

Luutnantti Margaret Benson säpsähti ajatuksistaan, kun hänen lähin esimiehensä porhalsi sisään huoneeseen. Majuri Philip Reichel oli luonteeltaan impulsiivinen ja temperamenttinen. Joskus tuo seikka saattoi hämärtää hänen vaikuttimiaan, useimmiten se selvensi niitä. Nytkään Benson ei liiemmin yllättynyt kuulemastaan.

- Maggie, koneesi lentää pian. Operaatio Coulomb Recon aktivoidaan kohta.

***

Kapteeni Jablonski istui työpöytänsä äärellä ja vilkuili rannekelloaan. Sotilasmestari Schwartz ei istunut omalla paikallaan. Jablonski oli lähettänyt Schwartzin pois, koska luutnantti Benson oli puhelimessa ohjeistanut tekemään näin. Pitkämielinen Jablonski oli päättänyt toimia pyynnön, tai vaatimuksen, mukaisesti. Se seikka ei kuitenkaan muuttanut muuksi sitä, että Jablonskilla oli kana kynimättä Bensonin kanssa. Juuri kun yhteistyö oli näyttänyt alkavan toimia, nainen oli taas palannut vanhoihin oikkuihinsa ja kaapannut Auliksen omituiselle retkelle, joka oli hänen kuulemansa mukaan päätynyt jonkin pikkuvaltion konsulaattikutsuille Da Nangiin. Omilta esimiehiltään Jablonski ei ollut saanut mitään huomautuksia asiasta. Se saattoi merkitä vain sitä, että ylemmät tahot maa- ja ilmavoimissa jatkoivat asioiden junailua keskenään ja Jablonski oli jätetty pysyvästi, tai vähintäänkin toistaiseksi sivuraiteelle. Jablonski oli valat vannonut ammattisotilas, joka ymmärsi komentoketjun merkityksen, eikä kokenut tarvetta kyseenalaistaa sitä. Se, mitä Jablonskin oli kuitenkin vaikea sulattaa, oli tämän nimenomaisen kuvion ympärillä oleva salailu. Hän olisi odottanut esimiehiltään rehdimpää ja suorasukaisempaa otetta asian hoitoon, vaikka hänelle itselleen ei kaikkia yksityiskohtia olisikaan uskottu. Lisäksi Jablonski tiesi omat kykynsä sekä sen, missä määrin niitä arvostettiin myös ylemmillä tahoilla. Senpä vuoksi hän ei ollut aiemmalla urallaan tottunut tällaiseen kuurupiiloon. Jablonski oli juuri ties monennenko kerran vilkaisemassa kelloaan, kun luutnantti Benson kolisteli ovesta sisään. Yleensä päällikön toimistoon ei tultu kuin torppaan, mutta Bensonia eivät tätä nykyä tuntuneet sitovan tällaiset seikat, eikä Jablonski viitsinyt enää tehdä asiasta numeroa. Mukanaan Bensonilla oli Aulis. Ei ihan normikäytännön mukaista toimintaa tuokaan, mutta tähän Jablonski oli periaatteessa antanut suostumuksensa. Aulis näytti verrattain pirteältä, vaikka oli kuulemma edellisenä iltana viettänyt pitkän peli-illan palvelustoveriensa kanssa. Benson oli sitäkin energisempi ja aloitti heti puheen.

- Kapteeni, olen ilahtunut ja kiitollinen, että otitte minut taas vastaan lyhyellä varoitusajalla, vaikka teillä epäilemättä on paljon kiireitä yksikkönne johtamisessa.

Jablonski arvosti Bensonin sovinnollista avausta, mutta ei antanut sen vaikuttaa itseensä pehmentävästi. Hän vastasi Bensonille pelkällä nyökkäyksellä, pitäen näin tietynlaisen yliotteen itsellään. Benson jatkoi empimättä.

- En ole ehtinyt puhua kanssanne sen jälkeen, kun olin pakotettu, noh, lainaamaan kersanttianne vastuullani olevaan tärkeään erityistehtävään.

- Enemmän minua vaivaa se, että ette jostain syystä löytänyt sopivaa hetkeä puhua minulle ennen sitä.

Upseerit vaihtoivat lyhyen sanattoman katseen. Benson tunsi Jablonskin psykologisen profiilin, eikä ollut odottanutkaan, että tämä päästäisi hänet helpolla. Niinpä hän jatkoi sovittelevalla linjalla.

- Tiedän, että tätä voi olla vaikea uskoa, mutta me todella jouduimme yllätetyiksi tuossa tilanteessa. Meitä kohtasi onnekas sattuma ja meidän oli pakko toimia välittömästi tai olla toimimatta lainkaan. Ette tiedä asian yksityiskohtia, mutta jos tietäisitte, uskon vakaasti että olisitte toiminut sijassani samoin.

Jablonski ei vastannut. Benson saattoi hyvinkin olla oikeassa. Jablonski ymmärsi hyvin, että toisinaan sotilaan oli kyettävä reagoimaan tilanteeseen nopeasti. Aina sellaisissa tilanteissa ei voinut noudattaa ohjesäännön ja komentoketjun kaikkia hienouksia. Mutta mitäpä Jablonski saattoi asiaan kommentoida? Kun hän todellakaan ei tiennyt niitä yksityiskohtia. Koko kuvio alkoi muuttua yhä turhauttavammaksi. Heikompi upseeri olisi voinut kokea sen nöyryyttäväksi. Benson aisti tilanteen kireyden, mutta oli silti pakotettu jatkamaan asiansa esittämistä.

- Kapteeni, joudun esittämään teille uuden pyynnön.

- Minusta tuntuu että teidän asemanne esittää pyyntöjä on nyt tällä erää katsottu loppuun.

Jablonski käytännössä niskuroi esimiehiään vastaan, mutta kerrankin hän vähät välitti asiasta. Benson alkoi vaikuttaa neuvottomalta. Hän tiesi ajaneensa itsensä vaikeaan umpikujaan. Jablonski arvasi Bensonin mietteet.

- Te voitte tahtoessanne jyrätä minun ylitseni. Esimiestemme välinen sopimus, tai mikä pirun lehmänkauppa onkaan, mahdollistaa sen. Mutta sitenkö te haluatte viedä tätä asiaa eteenpäin? Näinkö te haluatte toimia toisten Yhdysvaltain asevoimien upseerien kanssa, viedä heiltä heidän upseerin kunniansa ja arvostuksen miestensä edessä?

Benson mietti miettimistään, mutta hänen tavallisesti terävät aivonsa tuntuivat poikkeuksellisen tylsiltä. Jablonski oli oikeassa kaikessa mitä sanoi. Benson todella voisi jyrätä kapteenin ylitse, mutta sitä hän ei tahtonut tehdä. Se ratkaisisi lyhyen tähtäyksen ongelman, mutta pidemmällä aikavälillä se loisi niitä tukun lisää. Siinä ei voittaisi kukaan muu kuin vihollinen. Vain lyhyen tuokion kestänyt palaveri uhkasi päätyä täydelliseen pattitilanteeseen, kun yhtäkkiä Aulis yllättäen avasi suunsa.

- Tota noin. Jos sopii niin mulla olisi yksi ajatus.

Upseerit katsoivat Aulikseen yhtäältä yllättyneinä, toisaalta jonkin verran toiveikkaan helpottuneina. Mikä tahansa avaus, joka voisi auttaa takalukon avaamisessa, oli tervetullut. Aulis koki saaneensa luvan jatkaa.

- Benson sun tiimissähän on sellainen johtoryhmä tai koordinointiryhmä tai joku sellainen.

- Koordinointiryhmää johtaa minun lähin esimieheni. Meitä jäseniä on tällä hetkellä viisi, vaikka operaation luonteesta johtuen miehitys elää jonkin verran.

- Pitääkö kaikkien ryhmän jäsenten kuulua ilmavoimiin?

Benson tiesi heti mihin Aulis pyrki, eikä ollut varma miten siihen tuli suhtautua. Auliksen kysymys oli retorinen, sillä tämä tiesi koordinointiryhmässä olevan edustus mm. sotilastiedustelusta. Jablonski ei muuta tarvinnut.

- Erinomainen ajatus, kersantti! Luutnantti, eikö olekin oivallista, miten yksinkertaisella tavalla ongelmamme ratkeaa? Heti kun olette liittänyt minut mukaan koordinointiryhmäänne, yhteistyömme helpottuu sen kaikilla tasoilla. Kauanko tarvitsette aikaa käytännön järjestelyihin?

Benson ymmärsi tilanteen. Jablonski pitäisi ottaa mukaan koordinointiryhmään. Hänellä ei ollut hajuakaan, kuinka vakuuttaisi esimiehensä asiasta, mutta sitä pitäisi miettiä myöhemmin. Tämä oli ainoa järkevä tapa edetä syntyneessä tilanteessa. Lisäksi Bensonin oli myönnettävä, että Auliksen ajatus oli ylipäätäänkin hyvä. Jablonskin aivoilla varustettu upseeri oli arvokas lisä mihin tahansa koordinointiryhmään USA:n asevoimissa.

- Sanoisin että kaksi päivää riittää.

Jablonski vaikutti tyytyväiseltä, mutta ei halunnut jäädä piehtaroimaan voitonriemussa.

- Ehkä voimme nyt sitten palata siihen pyyntöön, joka teillä oli esitettävänä.

Benson tarvitsi vielä hetken ajatustensa järjestelyyn, mutta esitti sitten asiansa tavanomaisella jämäkkyydellään.

- Tarvitsisin kersanttia uusiin erityistehtäviin. Niihin tehtäviin liittyen minun olisi otettava hänet mukaani nyt välittömästi, jotta hänelle voidaan antaa tehtävien vaatima koulutus.

Aulis säpsähti. Hän ei erityisesti pitänyt kuulemastaan. Tympeät agenttitehtävät konsulaatissa olivat tuoreina mielessä. Jos nuo erityistehtävät ja -koulutus liittyivät sentyyppisiin toimiin, niin hän kyllä jättäisi eronpyyntönsä armeijasta. Myös Jablonski oli kiinnostunut kuulemaan lisää.

- Millaisesta koulutuksesta on kyse?

- Meidän tulee antaa hänelle pikakoulutus toimia TX-72 -tyypin sähköpurjealuksen varapilottina. Tai lähinnä matkustajana.

Auliksen henkitorveen oli ajautunut jotain joka aiheutti kovan yskänpuuskan. Jablonski oli sama stoalainen lehmä kuin aina.

***

No lapset, osasittekos tätä odottaa? Auliksesta taitaa tulla ihan oikea lentäjä! Mutta nyt on kyllä kaikkien teidän pikkupilottien aika painaa päät tyynyyn ja ottaa kurssi kohti höyhensaarten ilmatilaa. Kauniita unia!