keskiviikko 4. tammikuuta 2017

#4

(Julkaistu Facebookissa 1.1.2016) 

Tällä kertaa lapset tarinaamme ilmaantuu uusi jännä hahmo, tykkäätte hänestä varmasti. Korvat hörölle kaikki.

***

Yhdysvaltain ilmavoimien sähköpurjelaivueen tunnuksen suunnitteli majuri ja heraldiikan harrastaja David Stock vuonna 1959. Alan intomielisenä harrastajana Stock päätti vaalia tunnuksessa perinteikästä heraldista puhtautta, joka oli valitettavan harvinaista nykyajan sotilasosastojen tunnuksissa. Väreiksi Stock valitsi mustan ja hopean. Jotkut olivat toivoneet tämän lisäävän tunnukseen vielä toisen metallivärin, mutta Stock kieltäytyi jyrkästi. Perinteikkäässä heraldiikassa yksinkertainen oli kaunista, eikä useamman kuin kahden värin käytölle ollut tässä tunnuksessa mitään perusteita. Niinpä sähköpurjejoukkojen tunnukseen ei koskaan tullut kultaa. Tunnuksessa oli mustalla pohjalla kaksi hopeista kuviota. Alempi kuvio esitti suurta hämähäkkiä, sen yläpuolella oli salama. Stock tunsi yhä tänäkin päivänä pientä harmistusta siitä, että hänen nerokkaasti laatimansa tunnuksen koko symboliikkaa ei monesti ymmärretty. Kaikki ymmärsivät hämähäkin viittaavan sähköpurjeen seitinohuisiin liekoihin ja salaman merkitys oli päivänselvä. Juuri kukaan ei sen sijaan tullut hoksanneeksi, että Stock oli ovelasti saanut ujutettua mukaan myös lentämiseen liittyvän symbolisen viittauksen. Suurikokoinen kahdeksanjalkainen olio oli nimittäin lintuhämähäkki. Stock oli kuitenkin joutunut myöntämään, että viittauksen toimivuus riippui tarkasta lajinmäärityksestä sekä myös kielialueesta. Tästä pienestä kauneusvirheestä huolimatta tunnus täytti sotilaallisen insignian tärkeimmän vaatimuksen; sen tunnistivat kaikki.

Ei ole varmaa, kuinka hyvin tunnuksen symboliikkaan oli perehtynyt nainen, jonka univormun vasenta hihaa se nyt koristi. Luutnantti Margaret Benson, US Air Force, oli saapunut aamulla Auliksen joukkojen tukikohtaan ja istui nyt vierastuolilla kapteeni Jablonskin toimistossa. Sivummalla sotilasmestari Schwartz suoritti toimistorutiinejaan ja yritti parhaansa mukaan olla vilkuilematta Bensonin sääriä, jotka olivat ainoa naisellinen muoto, jota ilmavoimien sininen univormu ei peittänyt. Jablonski saapui kahvitarjottimen kanssa. Vaikka hän olikin korkea-arvoisin paikallaolijoista, hänen tapoihinsa ei kuulunut hyppyyttää alaisiaan tällaisilla asioilla. ”He ovat sotilaita, eivät tarjoilijoita” oli Jablonskilla tapana sanoa asiaa kummeksuville upseerikollegoille. Tarjottimella oli yksi kahvikuppi hänelle itselleen sekä Bensonin pyytämä vesilasi. Schwartz ei juonut muuta kuin itse keittämäänsä tervan paksuista tököttiä.

- Lähetin käskyn tavoittelemallenne henkilölle. Hänellä ei juuri nyt ole mitään palvelusta, joten hänen pitäisi saapua tuossa tuokiossa. Sitä odotellessa voisitte ehkä hieman kertoa asianne luonteesta?
- Olen pahoillani, kapteeni. Minulla on määräykseni.
- Ymmärrän.

Ei Jablonski oikeastaan ymmärtänyt. Vierailun aattona hän oli saanut omalta esimieheltään lyhyen käskyn järjestää tämä vierailu. Miksi ilmavoimien nuori upseeri saapui hänen yksikköönsä ja vaati saada tavata Auliksen? Tämä tapahtuisi hänen omassa työhuoneessaan, eikä hänelle taaskaan kerrottaisi mitään syitä. Auliksen ympärillä oli viime aikoina alkanut tapahtua omituisia asioita. Jablonski yritti joitain keskustelun avauksia, mutta sai Bensonilta vain lakonisia vastauksia, joten upseerit päätyivät istumaan vaiti ja maistelemaan juomiaan. Samassa Aulis sitten saapui ovelle ja teki päällikölle ilmoituksen saapumisestaan.

- Tulkaa sisään, kersantti. Tässä on luutnantti Benson ilmavoimista. Hän on tullut tänne tapaamaan teitä.

”Mitä helvettiä ilmavoimat minusta haluaa?” oli korkeintaan kymmenes asia joka johtui Auliksen mieleen. Ensimmäinen oli sääret, koska ne olivat näytilllä. Aulis ahmi raajojen aistikkuutta ja siirsi sitä mukaa katsettaan ylöspäin. Sitten tielle oli asetettu tarpeeton määrä virallisen oloista kangasta, mutta se ei haitannut, kun oli riittävä mielikuvitus. Aulis oli kerran istunut iltaa erään varusvarastolla työskentelevän vaatturin kanssa. Tämä oli kertonut, että kokenut räätäli kykeni aina näkemään kenet tahansa alasti, olipa tämä pukeutunut miten vain. Ihan tuolle tasolle Aulis ei yltänyt, mutta naisupseerin lantion ja poven muotojen virheettömyys kävivät hänelle selviksi. Myöskään kasvonpiirteistä oli vaikeata löytää huomautettavaa, ellei sellaiseksi laskettu virkaintoista ja takakireän oloista ilmettä. Hiusten pituutta oli vaikea arvioida, koska palvelusohjesääntö ei sallinut niiden pitämistä auki. Oli nainen sentään laittanut ne nutturalle, joten ei hän niitä mihinkään jätkäpituuteen ollut leikannut. Hiusten väri oli jokin määrittelemätön ruskean sävy. Ilmassa Aulis haistoi miedon parfyymin, joka vaikutti jokusen pykälän kalliimmalta kuin ne, mitä pimeiden kortteleiden tirpat suosivat. Auliksen yhä haaveillessa upseerit katsoivat toisiaan hieman epätietoisina. Sitten Aulis vihdoin sai suustaan jotain ulos.

- Aina mä olen tiennyt, että ilmavoimilla on pakko olla enkeleitä palveluksessaan.

Tämän sanoessaan Aulis väläytti maireimman elosteluhymynsä. Schwartz puri huultaan, hänen vartalonsa hytkyi vaimeasti. Jablonskin pokeriin ei kyennyt mikään. Bensonin ilme kiristyi, mutta vain hieman. Naisena asevoimissa hän oli nähnyt ja kuullut likimain kaiken. Aulis ei ollut hänen kohtaamistaan nuljaskoista pahasuisin, eikä ehkä edes limaisin. Benson vastasi kuin ei olisi edes kuullut Auliksen siirappista tervehdystä.

- Ilo tavata, kersantti. Minä olen luutnantti Margaret Benson. Olen täällä esimiesteni lähettämänä. Tarkoitukseni on ensin hieman haastatella teitä, sitten tarjoan teille tehtävää. Tästä on sovittu joukko-osastonne ylimmän johdon kanssa.

”Siis ohi Jablonskin, ilmankos se näyttääkin kärsivältä. Jotain helvetin outoa tässä on.” Aulis ei tiennyt, odottiko Benson häneltä jotain vastausta. Asia selvisi, kun Benson jatkoi puhettaan.

- Eikö teillä todella ole muuta nimeä kuin Aulis the Frog?
- Sillä on pärjätty. Mistä tässä on kyse?
- Meillä on teistä hyvin vähänlaisesti tietoja. Haluaisin vähän päivittää niitä.

Jablonski päätti tässä vaiheessa puuttua keskusteluun. Se antoi Aulikselle uuden mahdollisuuden ahmia Bensonin muotoja. Naisen asenne ärsytti, mutta ei se ollut noiden tissien vika, ei kummankaan.

- Miksi ilmavoimilla pitäisi olla minun miehistäni tietoja?
- Edustan tässä asiassa muitakin tahoja kuin ilmavoimia.
- Mitähän ne tahot mahtavat olla?
- Kapteeni, tiedätte että tämä asia on sovittu meidän molempien yläpuolella. Esimiehenne ohjeistivat teidät avustamaan minua.

Auliksesta alkoi tuntua siltä että luutnantti Benson kaipasi pientä asenneremonttia.

- Sulla on Maggie kovat puheet ja kivat sääret. Mitä tietoja sulla muka on? Onko tää jotain isäkapinaa vai mistä vitun tahoista sä tyttöpaha lörpöttelet?

Benson ja Jablonski loivat samanaikaisesti tiukan katseen Aulikseen. Schwartz seurasi tilannetta sivulta kuin näytelmää. Bensonin silmät löivät tulta. Tulen keskeltä Aulis oli erottavinaan silmien väriksi jotain vihreän ja ruskean väliltä. Benson lausui sanansa äänellä, jonka kuullessaan Julmia Juoninen olisi tehnyt muistiinpanoja.

- Kersantti! Ensinnäkin korjatkaa asentonne! Kukaan läsnäoleva upseeri tai aliupseeri ei ole antanut teille vapautta seistä kuin Hai Chaun räkälän tiskillä. Te myöskin puhuttelette minua arvoni mukaisesti. Minä en ole teille Maggie, Margaret tai edes Benson. Enkä minä takuulla ole teille mikään tyttö. Luutnantti, luutnantti Benson tai ma'am, noista voitte valita.

Aulis tuijotti vastaan ilman mitään aietta korjata asentoaan. Bensonin muoto muuttui yhä tummemmaksi.

- Kersantti! Minä käsken teitä, ymmärrättekö? Asento jumalauta!
- Kersantti.

Viimeisimmän kersantin sanoi Jablonski omalla rauhallisella äänellään. Aulis korjasi asentoaan näennäisesti. Jablonski oli puuttunut tilanteeseen virkansa puolesta, todellisuudessa hän arvosti Bensonin asennetta yhtä vähän kuin Aulis. Ensinnäkin Benson saapui vieraaseen yksikköön ja alkoi käyttäytyä kuin omistaisi koko Vietnamin. Hän toimi jatkuvasti komentoketjun ohi, toisin sanoen vähät välitti yksikön päälliköstä, vaikka oli tämän vieraana. Pahinta oli kuitenkin se, että hän joko ei tiennyt tai ei välittänyt siitä, miten miehistön ja upseeriston välinen suhde toimi sotatoimialueella. Se poikkesi huomattavasti siitä, mitä se oli kotiparakeissa Virginiassa. Eritoten kokeneita jermuja ei tavattu kyykyttää kuin pahaisia alokkaita.

Benson alkoi aistia, kuinka epäsuosittu hänestä oli tullut. Se ei häntä hetkauttanut, mutta myös hänen uskottavuutensa oli asetettu kyseenalaiseksi. Se ei käynyt laatuun. Jonkinlainen voimannäyte oli paikallaan.

- Kapteeni Kirk Ferdynand Jablonski. Kolmannen polven puolalaisemigrantti. Vanhemmat Jerzy ”Jerry” Jablonski ja Ewelina Jablonski, o.s. Kosminski. Syntynyt 3.10.1944 Hamtramckissä, Michiganissa. Skippaan varhaislapsuuden ja kouluvuodet. Valmistunut West Pointin sotilasakatemiasta 1966 kurssinsa parhaana. Tietojeni mukaan suurella erolla toiseksi parhaaseen.
Ette ole kehno rintamakomentaja, tiedän miten suoriuduitte Phu Nang Bakissa ja Da Faussa. Paras osaamisenne on kuitenkin strategian saralla. Jotkut lähteeni nimittävät teitä neroksi. Samojen lähteiden mukaan teidät on korvamerkitty kenraaliksi.

Jablonskia heikompi mies olisi saattanut altistua Bensonin imartelulle. Totuuden nimissä sitä tuskin oli tarkoitettu imarteluksi, Benson kertoi vain sen minkä tiesi. Ja se puolestaan sai Jablonskin ajattelemaan. Osa naisen luettelemista tiedoista oli kenen tahansa saatavilla, mutta ei kaikki. Seassa oli tietoa, joka oli hänen parhaan käsityksensä mukaan vähintäänkin salaista, jos ei erittäin salaista. Benson oli saanut onnistuneen alun uskottavuutensa palautukselle. Jatkoa seurasi.

- Sotilasmestari Schwartz.
- Ma'am!
- En vatvo turhan päiten lapsuuttanne, tuumin vain ääneen, kuinka New Yorkin juutalainen lakimiesisänne mahtoi suhtautua poikansa päätökseen sotilasurasta. En vaadi teitä vastaamaan, tiedän kyllä miten hän suhtautui. En tarkoita tällä että jakaisin hänen näkemyksensä. Mielestäni hänen tulisi olla teistä ylpeä. Ehditte viime hetkillä mukaan Korean sotaan. Saitte jo siellä Hopeatähden osoittamastanne urheudesta. Saitte vielä toisen täällä Vietnamissa, kunnostauduttaenne samaisessa Phu Nang Bakin taistelussa kuin oiva kapteenimme. Olette tosiamerikkalainen sankari. Nyt pyöritätte komppanian ruoka- ja rättihuoltoa. Miksiköhän?
- Tuli kai resuttua jo tarpeeksi viidakossa.

Schwartz jätti viimeisestä vastauksestaan pois sanan ma'am. Se oli pahimman lajin niskurointia, mihin sotilasmestari Mark Schwartz kykeni. Benson oli eleistään päätellen aikeissa siirtyä takaisin Aulikseen, kun Jablonski keskeytti hänet.

- Luutnantti, tietonne ovat vakuuttavia. Esitän pahoitteluni, jos olen tullut aliarvioineeksi teidät. Me sen sijaan emme tiedä teistä muuta kuin nimenne, sotilasarvonne ja palvelusyksikkönne. Kuulisimme mielellämme lisää, itse asiassa jopa vaadin sitä.

Benson arvioi tilanteen nopeasti. Jablonskin päättäväiset eleet ja äänenpainot viittasivat siihen, että Benson ei pystyisi luikertelamaan tilanteesta vetoamalla ylempiin tahoihin.

- Mikäpäs siinä. Tahdotteko tietää jotain erityistä?
- Mihin tehtäviin teidät on koulutettu ja mitä te tarkalleen ottaen teette? Kuulutte sähköpurjejoukkoihin, mutta tunnutte hoitavan hyvin toisenlaisia tehtäviä.
- Esimieheni ovat havainneet minussa tiettyjä erityispiirteitä.

Myös Aulis havaitsi Bensonissa erityisiä piirteitä, hän oli taas syventynyt niiden tutkimiseen.

- Niiden piirteiden tai kykyjen vuoksi olen saanut hoidettavakseni eräitä erityistehtäviä. Niistä en voi puhua enempää tässä vaiheessa, vaikka kuinka vaatisitte. Mutta vastauksena ensimmäiseen kysymykseenne, minä olen lentäjä.
- Näin kyllä koulutushaaramerkkinne. Millaista purjetta lennätte?
- TX-72.
- Hybridipurje, toimii niin ilmataisteluissa kuin rynnäkkökoneena. Laatuvehje. Lennättekö paljon?
- Kuten arvannette, tämänhetkiset erityistehtäväni rajoittavat lentotuntejani, mutta lennän edelleen säännöllisesti. Minulla on yhteensä 82 taistelu- ja pommituslentoa.
- Se on paljon. Tunnenko mahdollisesti purjeenne nimeltä?

Sähköpurjeteknologia oli edistynyttä ja kallista. Purjeita oli näin varsin rajallinen määrä. Ilmavoimilla oli niitä nelisenkymmentä, merivoimilla kymmenkunta. Muut puolustushaarat olivat päättäneet olla hankkimatta omia. Maavoimat konsultoi asiassa ilmavoimia ja rannikkovartiosto merivoimia. Merijalkaväki vuorotteli näiden välillä tehtävästä riippuen. Koska purjeita oli vähänlaisesti, niillä jokaisella oli nimi. Nimen antoi yleensä purjeen pilotti. Kun pilotti vaihtui, vaihtui tavallisesti nimikin.

- Purjeeni ensimmäinen nimi oli Deadly Cat.

Tämä nimi ei soittanut kenenkään huoneessa olevan kelloja. Bensonin ulkomuoto oli saanut uutta säihkettä. Asioiden salailu kuului hänen tehtäviinsä, mutta hän selvästi nautti kun sai puhua itsestään. Lisäksi hän näytti janoavan ihailua. Jablonskin psykologinen silmä oli havainnut tämän ja hän oli osannut vedellä oikeista naruista.

- Nimi oli ihan hyvä ja kuvasi minua osuvasti. Vähän tylsä se tosin oli, vaihdoin sen sitten. Nyt se on Taste My Venom.

Tämä nimi osui ja upposi. Jopa Jablonskin kasvoilla näkyi yllättyneisyys. Schwartz lähes sekosi.

- Ma'am! Tekö lennätte Taste My Venomia? Jumalauta te olette legenda tuolla pusikoissa! Muistan eräänkin kerran kun...

Jablonskin yskähdys viestitti Schwartzille, että pienemmälläkin innolla tultaisiin toimeen. Schwartz vaikeni hieman nolona. Bensonin status oli muuttunut huoneessa täysin, kun oli käynyt ilmi että hän oli yksi kovimmista sähköpurjeässistä koskaan. Taste My Venomin tunsi jokainen Vietnamissa palvellut. Benson säteili voimiensa tunnossa. Jablonski vaikutti vähän alistuneelta ja Schwartz tuijotti Bensonia kuin koulupoika popdiivaa. Aulis päätti että tälle hymistelylle pantaisiin nyt piste.

- No sehän on sööttiä että tytötkin saa yrittää. Mutta oliko sulla kulti mulle jotain vai voinko mä painua parakeille toimittamaan tyhjää?

Bensonin hyvä tuuli oli kerralla pois pyyhkäisty, hänen olemuksensa palasi synkäksi. Hän asteli seisomaan suoraan Aulista vastapäätä, Aulis oli kivunnut metallisen arkistokaapin päälle, ettei hänen tarvinnut olla lattian rajassa.

- Ai niin, kelpo kersanttimme. Melkein ehdin jo unohtaa teidät. Kun sanoin että meillä ei ole teistä paljon tietoa, en tarkoittanut, ettemme tietäisi teistä mitään. Huorat taitavat maistua?
- Oliko tuo tarjous?

Benson alkoi näyttää niin uhkaavalta, että Schwarzia pelotti jo enemmän kuin Koreassa. Benson työntyi lähes Auliksen kasvoihin kiinni. Aulis arveli näkevänsä nyt sen katseen, joka naisella oli kun tämä pudotti napalmia kommareiden niskaan.

- Saat sammakko yhden mahdollisuuden pyytää anteeksi.

Aulis aisti naisen feromonit, mutta työnsi ajatuksen syrjään. Nyt ei ollut aika lemmen lurituksille, nyt piti näyttää mikä hän oli miehiään. Stand your ground, kuten kotipuolessa sanottiin.

- Maggie kulta, mitä meille on tapahtunut? Anna pusu ja mene laittamaan ruoka tulelle.

Isku tuli arvaamatta ja lujaa. Benson oli käyttänyt iskuun koko käsivartensa mittaa ja se lennätti Auliksen huoneen poikki. Aulis mäjähti päin vastapäistä seinää ja valui sitten seinää pitkin jalkalistaan asti, jättäen jälkeensä limavanan. Nyt pillastui Jablonski.

- Luutnantti! En tunne ilmavoimien käytänteitä, mutta täällä tuollainen ei käy! Kiellän teitä ehdottomasti kajoamasta miehiini fyysisesti.
- Kapu hei, älä nyt tuollaista käske. Meiltä jää Maggien kanssa monet leikit leikkimättä.

Auliksen ääni oli vielä hieman tokkurainen. Benson näytti siltä, että oli aikeissa karata Auliksen kimppuun, mutta Jablonskin käsky oli ollut niin ehdoton, että sitä ei kannattanut uhmata. Niinpä Benson vain tuijotti Aulista villein silmin, hän tärisi ja vaikutti siltä että alkaisi kohta hyperventiloida. Aulis oli päässyt jaloilleen ja hänen bravadonsa oli tullut takaisin täydessä mitassaan.

- Alkaa näyttää siltä että mä olen täällä vain ottamassa turpaani. Toivotan tässä vaiheessa herroille ja neidille mukavaa loppupäivää. Mut löytää tarvittaessa parakeilta. Neidin tosin kannattaa koputtaa, sillä mä saatan olla masturboimassa.

”Neitiä ajatellen” oli Auliksen vielä tarkoitus lisätä, mutta päätti tällä kertaa jättää vittuilun piippuun. Kävellessään ovelle Aulis huitaisi kohti seinään jättämäänsä limavanaa.

- Ja vedä kuule hani tosta satsit, pääset vähän Auliksen makuun. Toimii kaikissa kehon aukoissa, mutta nuole jos et muuta keksi. Heisulivei herroille ja pusipusi neidille.

Aulis käveli ulos ovesta. Benson katsoi epäuskoisena Jablonskiin, joka ei tehnyt mitään Aulista estääkseen. Aulikselle Jablonski oli antanut monta opetusta, Bensonin sieti nyt saada omansa. Nainen epäilemättä tulisi pian takaisin, ehkä jo seuraavana päivänä, mutta tänään hän saisi luvan palata esimiestensä luo tyhjin käsin. Jos pataljoonan komentaja päättäisi huutaa tästä asiasta Jablonskille, niin siinäpä huutaisi sitten.

Matkalla parakeille Aulis näki taivaalla yksinäisenä liihottavan sähköpurjeen. Aulis ei ollut hyvä tunnistamaan purjeita, Bob oli siinä mestari. Sen Aulis kuitenkin tiesi, että se ei ollut Taste My Venom.

Illalla Aulis makaili omalla punkallaan ja hymyili. Bensonin litsari tuntui vielä, mutta siitä Aulis viis veisasi.

- Vai sellaisen herrantertun ne minun kimppuuni usuttivat. Meistä tulee Maggien kanssa vielä oikein hyvät ystävät.

Auliksen yksinäinen hihitys hieman kummastutti naapurijoukkueesta vieraisilla olevaa korpraalia, joka löi korttia Bobin ja Carnivoren kanssa. Carnivore vain vilkaisi Auliksen suuntaan ja virkkoi korpraalille:

- Se on vähän tuollainen tuo meidän Aulis.

***

Tähän mennessä pojan viikareilla on ollut paljon omia sankareita. Nyt saatiin teille tyttösillekin hieno roolimalli johon samaistua, tosi vänkää eikö vain? Maggie-täti onkin kuulkaa tosi hurja täti, saattepa nähdä. Kauniita unia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti